Alkuun

Viihde ja media

Richard Burns Rally

Peli, jonka nyt arvostelen tuli markkinoille jo vuonna 2004. Viiden vuoden jälkeen tuosta hetkestä minulla on viimein sivusto käytössä, joten heitän oman näkemykseni pakkaan. Richard Burns Rally sai arvostelijoilta kiitosta maassa kuin maassa. Pelin ajomalli on toki haastava, kaahailu on hankalaa ja aloittelijalle käytännössä mahdotonta. Olen valitettavasti huomannut monessa autohuristelussa sen että vaikka ajaminen on vaikeaa, ei se tarkoita hyvää fysiikkamallia. Monen pelin, kuten WRC: Rally evolved tai NFS: Pro street, osalta tekijät ovat realismin "toivossa" lisänneet aliohjausta, mutta kaasulla ei sitten olekaan vaikutusta muuhun kuin vauhtiin. Kiikkerä tuntuma ei toisin sanottuna toimi oikeana resptinä itsestään, vaan huomioon pitää ottaa monta muuta asiaa. Onko asiat sitten huomioitu?

Neljä laulavaa pyörää, myös asfaltilla!

Vastaus kysymykseen, on. Logitech G25 toimittaa jälleen virkaa testikaluston roolissa. RBR:n kaltainen simulaattori täytyy ehdottomasti testata kunnon rattipoljinlaitteistolla. Ohjaus, ja kyllä se kaasu, ovat niin herkkiä ettei padilla tai näppäimistöllä ajamisesta tule mitään. Paras tapa todeta liikkuvuudenlakeja, on käydä läpi edes rallikoulun ensimmäinen harjoitus. Eteesi aukeaa avoin kestopäällystettypiha, ohjeiksi mainitaan varovaisuus kaasun kanssa, kyseessä on kuitenkin 300 heppainen neliveto. Kone käyntiin, kiihdytys kakkosvaihteelle ja nakit naukumaan! Isossa ringissä revitys kertoo eniten pelin luonteesta. Perä irtoaa, täytyy vastaohjata, mutta korjaus liikkeen kaasun noston johdosta pito palautuu. Äkkiä talla tiskiin, niin meno jatkuu. Tuntuma on vähintään tarkka.

Tiet ovat pelottavan kapeita.

Mieluisin erikoiskoe on Harwood forest, höystettynä irtosoralla. Tiet ovat todella kapeita, eikä niiden ulkopuolella paljoa nojailla. Auton saadessa sopivan pompun ojasta liitytään pian kattokerhoon. Vielä kun damage on säädetty asentoon realistic, ei tarvita kovaa kolausta pohjaan, niiin kytkin alkaa luistaa. Kovemmassa tärskyssä etsitäänkin jo restart- painiketta... Kymmenen yritystä EK:ta kohden ei pahastuta yhtään ja maaliin pääsy ehjänä palkitsee. Kun mukaan mahtuu muutama hallittu "kahva", on loppuviikko pelastettu. Luisuun revitys ei käy käden käänteessä, vastaohjauksen täytyy tulla heti kun rattiin tuntuu kevenemistä. Neliveto hankaloittaa hommaa vielä entisestään, kun auto puskee jos kaasua junttaa väärässä kohtaa kaarretta. Tosinaan (kun sen oppii) oikea poljin pelastaa, jos keula meinaa jäädä tien sisäreunaan, tällöin keula pitää polkaista irti, lopulta auto tien suuntaan nelipyöräluiston päätteeksi. Jarrun yhteydessä täytyy sälityttää sama varovaisuus. Niiden luktus saa auton puskemaan tai liukumaan G-voiman suuntaisesti, vastaavasti voimakas, mutta lukkiutumaton tapa tuo perävalot edelle. Ajolinjoista on syytä pitää kiinni, eli kurvien mukainen soutminen saa ajamisen näyttämään taitoluistelulta, kiitos tästä mallinetulle pendulum- vaikutukselle. RBR:ssä skandinavian flick tutummin vastaheitto toimii. "Teiniluisuja" olisi hauska tehdä, mutta polkujen kapeuden vuoksi niitä voi toteutettua ainoastaan satunnaisssa risteyksissä.

Hallitun luisun suorittaminen on palkitsevaa.

Pelin grafiikka ei hätkäytä, etenkään PS2- versiossa. Autot eivät ole yksityiskohtaisia, pellit eivät heijata valoa saati ympäristöä. PC- painoksessa kuvanlaatu riippuu näytönohjaimesta, joten se kestää paremmin katseluakin. Ruudun päivitys on sentään sulavaa. Maisema vaihtuu välittäen vauhdin tunteen, ja tälläisessä pelissä se riittää.

Käsijarrukäännösten teossa täytyy pysyä tarkkana.

Äänet ovat tarkoituksen mukaiset, niistä kuulee vaihtohetket, nuotit ja piste. Kaikissa suurimmat elämykset menevät tässä simussa uskomattomaan voimavaste ominaisuuksiin. Perän keveyden tuntee rattiin, tien epätaisuus, tai liian lähellä reunaa ajo tuo käsille aivan erilaisia värinöitä, jotka tunnettuaan voi toimia niin että ralliohjus pysyisi tiellä.

Leveä teiniluisu vetää suupielet korviin.

Pelin pääasiä on sen runko, ei ulkokuori, valikot, säätömahdollisuudet, vaan puhdas ajamisen ilo. Autoja kaipaan toki lisää, etenkin takavedoille olisi hauska leikkiä uskomattomalla fysiikkamallinnuksella. Kyllä, uskomattomalla. Simbin on tuonut ulos pidettyjä simulaattoreita, mutta Richard Burns pieksee ne viisi vuotta julkaisunsa jälkeen mennen tullen. Ulkoasussa ei pärjätä kilpailijoille, mutta kun yksi osaalue ylittää muut, lopputulos on täysi kymppi. PLUSSAT +Fysiikanlait MIINUKSET -Äänet -Grafiikka -Autojen puute ARVOSANA 10

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor