Alkuun

Ylimääräisiin

Satulasovitteiden tekoa kotikonsteilla

Joillekin meistä yleisellä, mutta valtaosalle, harvinaisella käsitteellä on monta nimeä. Satulasovite, hitsaussovite tai ihan vain "notsi" joka juontaa juurensa englanninkielen sanasta notch. Kyseessä siis kun halutaan liittää putki toisen putken kylkeen hitsaamaalla. Arvatenkin asettaessa putki vaikkapa 90 asteen kulmaan toista putkea kohden, jää sivuille sellaiset raot joita ei ainakaan saa täytettyä siten, että liitos olisi lujuudeltaan sitä luokkaa kuin tavoitellulla ainevahvuudella kuuluisi. Siitä johtuen putken päähän tehdään satulaa muistuttava sovite, jolloin se istuu toisen putken päälle ja on tukevasti hitsattavissa. Varsinainen tietoviidakko on se, kuinka sovite tulisi putken päähän ajaa? Osa tekee sen kulmahiomakoneella kivilaikkalla hiomalla (näin tein mm. projektin "Group A" kehikon) ja osa taas käyttää reikäsahaa joko pylväsporakoneessa tai ihan varsinaisella tube notcher- työkalulla, joka nimensä mukaisesti soveltuu kyseiseen käyttötarkoitukseen. Eräänä iltana internet tarjosi minulle videota, jossa neuvottiin todella erikoinen, mutta samalla yksinkertainen konsti tehdä sovitteita, ja kokeiltuani sitä kaiteiden tekoon työelämässä sekä koululla hukkaan meneviin putken pätkiin, totesin sen erittäin päteväksi!

Homma alkaa mitoittamalla useampi linja, ja kaikki nämä merkinnät tulee tehdä putken sivulta katsottuna. Seuraavassa voi olla käännöskukkasia, joten kuva täydentää tekstiä. Numerolla 1. on "kurkkulinja" eli kohta jossa sovite syvimmillään käy, tämä linja mukailee putkea jota kohti sovitettu putki on menossa. Numero 2. on "naamalinja" joka vedetään aina kurkkulinjan keskeltä kohti suoraan sitä putkea johon ei ole tehty sovitetta. Seuraavana 4. joka on "ylistyslinja" eli raja jota pidemmälle notsattava putki ei tule yhdestäkään kohtaa. Tärkeää on muistaa laskea ja mitoittaa tarkasti linjojen 1. ja 4. välimatka. Mikäli putket ovat saman suuruisia halkaisijaltaan, on tuo väli kolmannes putken halkaisijasta. Mikäli sovittava putki on pienempi toiseen nähden on välimatka sen verran kuin rako joka jäisi putken reunoille ilman sovitetta. Kun edellä kuvatut kolme kohtaa on selvitetty, voidaan tehdä rajat itse sovitteelle, joka näkyy 3. merkinnöillä. Numero 5. kuvaa linjaa jolla kohdistetaan putken suunta, joka on ihan viisasta kun kyseessä useampi putki, aivan kuten esimerkiksi turvakehikoissa.

Kulmaa putkien välillä voidaan muuttaa, mutta perusidea pysyy silti samana, notsien linjat tosin eivät ole tällöin enää symmetriset. Huomatkaa että naamalinja tulee yhä kohtisuoraan siihen putkeen nähden johon ei tule satulasovitetta.

Käytännön kannalta tärkeintä on tehdä ainakin kurkkulinja ja naamalinja, joiden avulla voidaan määrittää linja notseille. Kyseisesten viivojen avulla sovite voidaan ajaa täydellä tarkkudella kulmahiomakoneella, mutta ei hiomalla vaan katkaisulaikalla. Se onkin koko homman hattu temppu, koska putkesta leikataan pois kaksi palaa notsauslinjojen kohdalta, aavistuksen tussilla piirrettyjen viivojen ulkopuolelta. Leikkaus tulee myöskin suorittaa tästä kulmasta katsottuna läpi asti.

Tältä näyttää ja todellakin pelkän katkaisuaikan jäljiltä!

Seuraava käytännön esimerkki. Laitoin putken tarkoituksella n. 20 asteen kulmaan ja aloin sitten tehdä linjoja.

Jo pelkän katkaisulaikan jäljiltä istuu todella hyvin, kuten kuvasta näkyy. Päätin vielä ennen hitsaaman siirtymistä siistiä jäysteet nopeasti lamellilaikalla, vaikka MAGilla hitsatetta se ei olisikaan välttämättömyys.

Hitsasin ylhäältä alaspäin pikaisesti säädetyillä virroilla, ja voin sanoa ettei kappaleiden istuuvuudessa ollut kyllä moittimista tai mitään hitsausta hankaloittavaa. Enemmänkin koneen arvoja olisi voinut säätää paremmiksi ja tukea kädet paremmin. Vaikka tämä juuri kirjoittamani juttu ei olekaan omaa keksintöä, en olisi tullut ajatelleeksi miten helposti ja kuinka tavallisilla työkaluilla voi saada aikaan täsmällisen lopputuloksen. Joskus on vain hyvä pohtia asioita ns. laatikon ulkopuolelta!

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor