Alkuun

Ylimääräisiin

Uudet urat: Hitsarin päiväkirja

Oma ala, sähköala, ei laman aikana poikinut työtä eikä leipää, ja autoalan portit pysyivät visusti kiinni, joten lähdin metallipuolelle. Takaisin koulunpenkille tavallaan siis. Tässä maailmassa on nähty jos jonkinlaista dokumenttia sekä päiväkirjoja aina autoista ihmisiin saakka, syntymän ja kuolemankin väliltä. Silti en ole itse nähnyt kenenkään pitävän päivkirjaa levyseppähitsaajaksi opiskelusta. Pian näen ja näkevät muutkin, Borehammer tekee sen tässä ja nyt. Hitsaaminen, eri toten ne ensimmäiset saumat, jäävät monelta piiloon, eikä niitä "kaikelle kansalle esitellä", kuten joku kirjoitti. Ne ovat arkaluontoinen asia tekniikanalalla, ja yhtä erikoista olisi luultvasti ensimmäisten saumojen esittelyn ohella esitellä itsensä suuren kaupungin torilla. Hitsaamaan "oppiminen" aikuisiällä on kuin oppisi ajamaan autoa nelikymppisenä, ei mahdotonta, mutta epäonnistuessaan syö miestä. Toukokuussa 2011 alkoi oma hitsailu aikuispuolella Ylä-Savon Ammattiopistolla. Hetken aikaa haettiin tuntumaa koneeseen. Kunnes käteen lyötiin IW-hitsaus- lappunen, joka sisälsi harjoitukset sekä koekappaleet. Ohessa kouluttaja selvensi mitä mikin tunnus tarkoittaa.

Osion ensimmäinen kuva kertoo mitä hitsausasentoja on. PA= jalkohitsi PB= alapiena PC= vaakahitsi PD= yläpiena PE= lakihitsi PF= alhaalta ylös (ylämäkihitsaus) PG= ylhäältä alas (alamäkihitsaus) Suorittaessani perustutkintoa minun tuli hitsata T-liitoshitsit ja putkilevyt kahdella prosessilla; 135 ja 136. Kumpikin ovat lankakonetta tarkoittavia merkintöjä. 135 on umpilangan tunnus ja 136 on joko metallitäytelanka tai rutiililanka. Kesän edetessä oma paikka vakiintui Esab C340 Mag- hitsauskoneelle. Nimen omaan MAG, ei MIG! Ainoastaan alumiinin hitsauksessa puhutaan Migistä, koska siinä on inerttikaasu. Aikaa kului paljon säätöjen hakemiseen, kun sitten sain omaan silmään hyvännäköisen alapienan 6mm ainevahvuudelle, kävin näyttämässä sitä "saumaa". Palautetta tuli. A-mitta 7mm, kateettipoikkema, roiskeita, ei jatkosta ja saumat tehdään ompelukoneella... Siis mitä, mitä ja vielä kerran mitä!?! A-mitta on hitsin korkeus särmästä tai railosta itse hitsin keskelle (05-0,7x ainevahvuus sallitaan), kateettipoikkeama syntyy kun hitsauspalko on enemmän toisella kantilla, hitsaus täytyy keskeyttä kerran 150mm matkalla ja saumasta ei puhuta hitsatessa vaan hitseistä. Aika paljon korjattavaa omissa taidoissa. Monen yrityksen jälkeen palko oli aina kupera, sain vihiä että kuljetan valokaarta sulan päällä, enkä sen edessä kuten pitäisi. Pian sain asian kuntoon, sulaa oli silti vaikea hallita, eikä jälki ollut tasaista. Vinkkejä sateli ympäriltä, etenkin "lisää virtaa"- neuvoja, oikeammin sanottuna suurempi kaarijännite. Käänsin Esabin numpit jännitepuolelta asentoihin 4 sekä 1 (arviolta 26V jännite), ja langan syötön 12m/min. Alkoi näyttää hyvältä, vaan jatkos aina epäonnistui.

Kuuli selän takaa vinkin, "tee jatkos lennosta", mikä puolestaan tarkoitti valokaaren käyttämistä pimeänä, vain hetken. Säännöt kun määrävät ainoastaan, että valokaaren pitää sammua. Yllä mianiut säädöt vakaalla liikkeellä, jatkokohta lentäen, syntyi kuvassa näkyvä palikka, joten papereihin tuli merkintä ensimmäisestä läpäistystä harjoituksesta! Mitätön asia, oli jokninlainen käänne kohta opiskelu motivaation tultaessa, mutta luokkahitsariksi matkaa riitti, ja paljon. Matka jatkui, hitsaillessa myös PA ja nurkkaliitoksena tehtäen PG. Lähes samoilla arvoilla syntyi pienaliitos PG, alamäkeen hitsaten siis.

Miksi tuon esille juuri tämän harjoitus kilpukan, selittyy katsomalla palkoon. Sehän on kourumainen. Ulkonäkö PG:ssä pettää, sillä alaspäin mentäessä tunkeuma on huono, mikä selvisi, kun kokeilu mielessa kappale murrettiin. Kultainensääntö on hitsata vain alle 3mm pystyliitokset alamäkeen. Harjoituksista puolet takana, mutta puolet edessä, ja paksummalle raudalle. Tutut PB ja PG surahtivat äkkiä. Hankalana pidetty pystypiena PF, tuotti vaikeuksia kahden viikon ajan. Ylämäkeen mennään joko kuusenlatva tai kolmio tyylillä. Tässäkin kopastuskivi oli liian suuri A-mitta, vaikka 8mm loodussa varaa riittää, pikamatikalla 5,6mm saakka. Kuusenlatva- tyylissä, jota itse käytin, lähdetään liikkeelle ylhäältä, laskeudutaan vasemalle pitäen pieni tauko, mennään kiireelä yli oikealle pitäen taas tauko, käyden taas "latvassa" ja lopulta laskeudutaan vasemalle. Koko homman vaikeus onkin muiden lisäksi tiedostaa kuinka alas "latvasta" laskeudutaan, jos liian paljon vanhan hitsin päälle tulee kupua, jos liian korkealle tulee hitsiin suonuja ja koloja reunoille. Ylämäkihitsauksen toinen varjopuoli on reunahaava., syntyy silloin kun ei laidoissa pysähdy riittävän pitkäksi aikaa, jolloin perusaineeseen jää haavaumia. Jos elokuuta pitäisi kuvata yhdellä käsitteellä se olisi yläpiena. Rautaa kului, ja ehti siinä haalirikin palaa hihoistaan. Hitsi tahtoi aina jäädä vajaaksi, eikä Esabissa oikein riittänyt potku, kovalla kuormituksella, mistä johtuen sula käyttätyi holtittomasti kun kaarijännitettä nosti. Pienemmillä arvoilla homma oli yhtä taiteilua. Tätä yhtä lailla mitätöntä harjoituskalikkaa voidaan sanoa toiseksi käänne kohdaksi tutkinnon osalta.

Kuun lopussa syntyi harjoituksen kriteerit täyttävä kappale, ja purjeet alkoivat saada uutta puhallusta. Pian päästiin itse asiaan, koekappaleiden hitsuuseen.

Nähtävästi käsi oli harjoitellessa vakaantunut, sillä muutamalla yrityksellä syntyi 8mm vahvuudelle normien sisään menevä koealapiena. Umpilangalla. Huomatkaa jatkos, vai huomaatteko edes?

Muutaman päivän hitsasin kokeeseen vaadittua pystypienaa, tähän murtokokeeseen menevään kappaleeseen jätin vajaan millin ilmaraon, se on sallittua, ja kuultujen kokemuksien perusteella ehdotonta, jotta särmä saadaan sulamaan.

Alapiena täytyi tehdä myös täytelangalla kolmella palolla.  Käytin metallitäytelankaa, joka käytökseltään on lähellä tavallista umpilankaa.

Pysty tehdään kahdella palolla, osa suositteli rutiililankaa, koska sitä voi nostaa suoraan ylös ilman levitysliikettä. Kokeilin silti metallitäytettä, tehden pohjapalon kuusilatvana, ja pinaan levittäen peittämällä samalla kosmeettiset virheet. Kuvan kappale sai kouluttajan hyväksynnän, mutta tein varakilpukan, ilmaraolla, jos tulee ongelmia murtokokeessa. Pienataso toistaiseksi takana, vaan putkilevyt odottivat vuoroaan. Ensimmäinen harjoitus PB- asennossa sujui helposti. Pahamaineinen PD- asento koitti seuraavaksi, mutta ainevahvuuden ollessa 5mm, riitti Esabissakin potku, ja putkilevy lähti näytille, kuten sen hyväksynyt koulttaja sanoi.

Pinta voisi olla kauniimpikin, mutta ei tässä ammattilaisia vielä ollakaan. Ilmarakoa en muistanut jättää, joten murtokoetta odotettiin jännityksellä. Seuraava koe oli PF- asento. Toisin kuin piena, tehdä putkilevy "täppimällä". Toisin sanoen reilut arvot, lähes samat kuin yläasennossa, ampuen piste kerrallaan lisäainetta särmään. Asento tuntui itselle helpolta, kun jokaisen tapin välillä oli edes sekunnin murtosa aikaa korjata kohdistus.

Lopputulos näytti tältä, ilmaraon muistin jättää, joten ei pitäisi tulla ongelmia tarkastuksessa. PD:tä pukkasi uudelleen, prosessilla 136. Metallitäytelanka käyttäytyi yläasennossa, kiltisti sanottuna kuin elohopea, niin kokeilin sitä kuiskailijoiden märkää unta, rutiililankaa.

Tulosta syntyi. Rutiililangan suojaava kuona, piti hitsin aisoissa, tehden kohtalaisen tasaisen pinnan. Kirjaimellisesti suurennuslasin alta päästiin odottomaan virallista tarkastusta. Tässä vaiheessa painoi päälle ensimmäinen näyttö lokakuun toisen viikon alussa, johonka en sen enempää nyt paneudu, mutta aikaa se vei kaksi päivää. Näyttöjä hoitavat viralliset valvojat olivat talossa vielä perjantaihin saakka. Koska aikaa kului, pääsin torstaina työstämään viimieistä putkilevyä.

Täppimistyyli oli itselle mieluisa, johtuuko kenties autopeltitöiden pohjalta jääneisiin kokemuksiin, joten ehdin sanonnan mukaisesti junaan. Perjantain koittaessa saatoin viedä kaikki kahdeksan koekappaletta virallisille valvojille. Itse tarkastus menee sekin tarinasta, hyvästä sellaisesta. Tarkastus alkoi murrettavilla. Umpilangalla tehty PF halkaistiin ensinnä. Vanhin valvoja katsoi ensin: "Läpihän se on". Seuraavana murrettiin monipalko PF, särmä ei ollut sulanyt yhtään! Hätä ei ollut itselle minkään näköinen, hain pikaissti aiemmin mainitun varakappaleen (jossa ilmarako), ja tällä kertaa halkaisun lopputulokseen olivat valvojatkin tyytyväisiä. Next! Putkilevyjen murtaminen muuttui milenkiintoisemmaksi, hitsin pintaan ajetaan viilto, mutta murtainen tapahtuu käsin isolla jakoavaimella. Kierroksen avasi PD 135. Syvään oli hitsi tunkeutunut, putken palat eivät meinanneet irrota millään levystä. Osat jotka sain halkaistua osoittivat särmän sulaneen. Loput putkilevyt eivät niin paljoa huolestutaneet, niihin kun jäi se ilmarako, eikä huoleen sitten aihetta ollutkaan. Särmä oli sulanut lopuista putkilevyistä. Seuvalla viikolla hitsasin vielä kesällä saadun lapun viimiesen harjoituksen PD:nä, putki vinossa kulmassa levyyn nähden. Tutkintoon kuuluvat ns. pakolliset luokat tuli hitsattua, mutta ennen vanhaan, puhtuttiin luokkahitsarista vasta, kun päittäislevy läpäisi virallisen tarkastuksen. Kerta moni muukin kerskuu hitsanneensa psytyn, eli PF päittäislevyn, niin täytyy meikäläisenkin se tehdä! Haastetta riitti jo pelkissä alustus töissä. Levyihin piti polttoleikata 30 asteen viisteet. Lämmön vetelyn johdosta levyt piti oikaista prässissä sekä hioa leikatut pinnat. Nämät pienet toimet tehtyä piti levyt kohdistaa toisiinsa sekä tukea ne taakse hitsattavilla silloilla. Arvot löytyivät äkkiä ainakin juureen, oikeammin sanottuna pohjapalkoon. Parhaaksi tyyliksi osoittautui juurta tehdessä kuunsirppiliike. Pieni pysähdys reunoilla, ylittäen railo kaarevasti valokaaren käydessä sulan etureunassa. Kuunsirppiin tykästyin siksi, koska siihen sai laittaa reilusti jännitettä, eikä juureen jäänyt niin helposti koloja. Jatkokset oli silti vaikea saada sulamaan. Niihin päittäisliitos usein kaatuikin. Hioin kyllä jatkokseen lusikan, mutta aina jäi sulamaton kohta. Hitsausta edes auttoi railon kasvatus alhaalla 3mm ja ylhäällä 3,5mm lukemaan. Pintapalon ongelmat ratkaisin  pudottamalla langansyötön 4,5:een, sekä kohdistamalla reunojen pysähdykset kohtiin joissa alkoi jo maskin takaa katsottuna ilmetä haavaumia, näin reunahaava jäi hitsin peittoon. Palataan vielä jatkoksiin. Ne onnsituivat lopulta, juuressa pitämällä poltinta tarpeeksi pitkään paikoillaan, jopa railoon tuuppien, ja pinnassa tekemällä normaalia nopeampaa levitysliikettä vanhan hitsin päällä ennen railoon siirtymistä.

Tutkimme muiden opskelijoiden kesken levyä, todeten perusvitsausten loistavan poissaolollaan. Saman tuloksen päätyi kouluttaja. Pinta on epätasainen, mutta ei alle, eikä yli normien. Mihinkäs se jatkoskohta on tästäkin kadonnut..?

Juuri tupsahti hyvin läpi.

Leikausta päädystä näkee kuinka lisäaineesta ja perusaineesta on tullut yhtä. Tämä päittäisliitos menee vain silmämääräiseen tarkastukseen, koska siitä ei saatu taivutuskappaleita, jotka kuvattava levy vaatisi. 2012 tammikuussa alkoi taas näyttöviikko, jolloin näytön ohessa vein levyn virallisille valvojille. Vastineeksi tuli hyvää kritiikkiä. PF-liitkoseni merkattiiin tarkistetuksi 26.1.2012. Kyseinen hitsi oikeuttaa C-luokkaan. Tutkintoa on vielä paljolti jäljellä, aion vielä yrittää tulla sinuiksi puikkohitsaiskoneen kanssa, ja ehkä opetella TIG:n käyttöä. Tässä tuli seposteltua melkoinen avaus MAG-hitsarin alkeisiin, ja maailmaan johon kolviin tarttuessaan astuu. Kovalla harjoittelulla alun vaikeuksista huolimatta jopa minusta tuli luokkahitsari, ja aikaa riittää vielä kokeilla rajojaan muissakin liitostyypeissä esim. PC-päittäisliitos. Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna luulin jo ennen koulutusta osaavani hitsata, omat rajat vaativat ylitystä kerta toisensa jälkeen. Ottaen tähän astisen tuloksen huomioon, voin sanoa: hyvä niin.

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor