opel_omega_b2

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

Opel Omega b2 -01 2.2 16v "korjausta ja siistimistä"

OSA 6.

18-20.7.2024 Kutos-Omegan laiton tökkiessä päätin alkaa käydä käsiksi tämän auton ongelmiin. Näitä olivat taas vuotava venttiilnkoppa, likainen kaasuläppä, pieni yskähtely vedossa ja aavistuksen laahaava kuskin etujarru. Ennen uusien osien asennusmaratoonin aloitusta, tein muutama terveystarkastuksen eli health checkin moottorille. Ensin suoritin painetestin jäähdytysjärjestelmälle, pysyi paine eikä vuotanut mistään, siispä seuraava vaihe, joka tarkoitti tulppien vaihtoa sekä vanhojen tutkimista. Ilokseni sain huomata että kaikki olivat samanvärisiä, sellaisia tummahkon harmaita, kuten kuuluukin olla, eikä merkkejä kannentiivisteen palamisesta tai öljyn pääsystä sylintereihin. Itse asiassa vaihtovälikin oli jo täynnä kun 20tkm olin mennyt vuoden aikana.

Venttiilikopan suhteen päätin tehdä vähän isomman liikkeen ja ostin uuden alkuperäisn osan eBayn kautta, nyt saan varmuudella ehjän huohottimen ja suorat tiiviste pinnat.

Kaasuläppä kotelon putsasin varotoimenpiteenä, ja olihan siellä vähän öljyäkin, johtuen tukkoisesta huohottimesta.

Kaasuläpälle tuli uusi Elringin tiiviste ja venttiilikopan kirin 8Nm momenttiin nurkkakohdat liimalla varmistaen. Imuletkuun tulevan huohotin putken kiinnityksen muutin tavanomaiselle klemmarille, kun alkuperäistä ei yksinkertaisesti saanut järkevällä taistelulla paikalleen enää.

Siinäpä vaihdettujen osien saldo perjantan jälkeen.

Jarrut olivat seuraava kohde, palat olivat kuluneet epätaisesti, myöskin apukuskin puolella. Jotta kaikki tulisi kerralla ja pidemmän päälle kuntoon aloitin homman satuloista, joihin laitin uudet TRW:n tiivistesarjat. Vaikka satuloita olen kunnostanut pitkältä yli 20 kappaletta, sai taas kiroilla pölysuojakumien kanssa, kun en omaa niitä jazz-fusion-kitaristin sormia... Lopulta kumit oli ähkitty ehjinä ja kunnolla paikalleen ja pääsin asentamaan satuloita autoon. Samalla tuli uudet jarruletkut. Banjopulteille vaihdoin alumiiniset tiivisteprikat, koska ne saa paremmin pitämään ilman kohtuutonta voimaa kiristäessä. Lopuksi ilmasin jarrut, mutta testiajolla tallin ovelle, painui poljin aivan pohjaan saakka XD Vika kuitenkin löytyi helposti, sillä kuskin puolella oli lattialla nestelaikkuja ja minulta oli jäänyt jarruputken liitin ihan rehellisesti löysälle. Kiristin sen ja ilmasin etupään uusiksi. Koeajolla jarrut toimivat. Mikä parasta kumpikin pyörä pyörii nyt yhtä kevyesti. Uusille jarrupaloille luultavasti pidempi elinkaaren ennuste :-)

Tapahtui taas niin paljon, että kuvaan pääsivät vain vanhat osat. Se toinen syy miksi tämän auton ryhdyin jo nyt korjaamaan, onkin sitten käyttö-bemarissa johon pitäisi vaihdella uusi huohotin, mikä taas tarkoittaa muutamaa päivää Omegalla ajellen. Öljyt ajattelin tähän vaihtaa vielä ja pestä auton.

11.8.2024 Heti alkuun tunnustan ettei päiväys täysin kohtaa tapahtumien aikajärjestystä, koska vähän kaikkea tullut eteen... Auton tosiaan pesin ulkoa ja sisältä. Myös öljyt ja suodatin vaihtuivat.

Öljyiksi tutut 5w40 vanhemmalla GM:n speksauksella, koska uskoisin että hyödyn suhteen ero on marginaalinen Dexos 2:een verrattuna, mutta hinta reippaasti alhaisempi.

Ajokausi alkoi sunnuntaina testaus mielessä. ABS:n valo syttyi johtuen huonosta akun varauksesta, joten nollasin Opcomilla sen. Koeajolla sitten syttyi ylämäessä moottorinvikavalo ja auto siirtyi limp modeen... Viaksi kuitenkin osoittautui sytytyskatko, jonka syy uskon olevan pienehkö yskäisy koeajolla, sillä kiihdytin voimakkaasti ylämäkeen todella vajaalla tankilla, mistä johtuen auton vikadiagnostiikka "säikähti" ja aiheutti edellä kuvatut seuraukset. Nollasin nimittäin vikavalon eikä sen koomin palannut takaisin.

Jarrujen tuntuma oli aluksi vähän kehno, mutta viikon kuluessa uudet palat hieroutuivat vanhoihin levyihin ja tuntuma parani mitä mainioimmaksi. Tämän lisäksi kuskin puolen renags pyörii täysin vapaasti käsin kokeiltuna, vaikka keväällä laahasi ennen tätä satularemonttia. Ajoltaan tämä on niin paljon hupaisampi kuin bemari, joka tuli huomattua kun hain huohottimen letkuja pakettiautomaatilta, pari risteystä piti painaa poikittain että ehti ajallaan takaisin tallille :-) Heinäkuun viimeiseä päivänä nelos-Omegan ajokausi päättyikin jo, kun sain huohotin rempan valmiiksi bemarista. Joutohommina korjasin viimeinkin katalysaattorin ja pakoputkenlaipan liitoksen hitsaamalla sinne M10-pultit, jolloin paikat sai kirittyä huomattavasti suorempaan kuin löysillä läpipultti viritelmillä. Ennen leimaa aioin vielä säätää käsijarrun ja korjata muutaman pikkuvian.

14.9.2024 Aiemmin olin jo siirtänyt tähän akun kutos-Omegasta, koska se osoittautui ehjäksi. Pikku hiljaa alkoi edessä olla loppurutistus auton leima kuntoon saattamiseksi. Käsijarrun heikko ote oli selkeä itselllä tiedossa oleva vika ja ensitöikseni säädin vaijerista löysät pois, jonka jälkeen availin rummut tehden perus rasvaukset ja tarkistaen jarrukilven kunnon. Uudet rummut ehdin jo asentaa ja pian aloittelin säätämään kenkiä iholle. En kuitenkaan ehtinyt kääntää säätöratasta kuin ehkä kaksi naksausta, kunnes kuului todella ikävä ääni... Jo rummun reiästä näin että osat olivat vinossa. Rummun irroituksen jälkeen selvisi mikä oli saanut kengät liikkeelle. Kuvassa syy. Kyllä toinen tapeista päätti mennä poikki! Hermot olivat tuossa kohtaa hieman kireällä, mutta onni onnettomuudessa että kaikki tapahtui tallissa auton ollessa pukeilla eikä tien päällä.

Purin molemmilta puolilta kengät jousineen pois.

Tappien pois saamiseksi oli irroitettava jarrukilven XZN-pultit. Kaikki lähtivät ehjinä kuin ihmeen kaupalla. Takaisin kasatessa päätin laittaa kuparirasvan kierteille.

16.9.2024 Asentelin uudet jouset ja tapit vuosi sitten hommatuille kengille. Näemmä kenkien tappien sekä niihin tulevien jousten paikalleen saanti osoittautui vaikeimmaksi hommaksi pitkän tauon jälkeen. Rummut takaisin saatuani säädin kengät. Ensin käsijarrukahva 3 naksua ylös ja sitten niin lähelle rumpua kengät että menee jumiin, josta takaisin taas siinä määrin ettei laahaa. Katsoin valot ym, minkä jälkeen varailin jo ajan konttorille.

17.9. Katsastuksessa päästöt menivät ongelmitta läpi jälleen kerran, mutta käsijarrun pito ei ollut riittävä ja takana keskimmäinen turvavyö oli jumissa.

Ajoin takaisin tallille naama mutrulla. Turvavyö ongelma ratkesi kuitenkin jo ennen talliin peruuttamista. Raotin vähän päällä olevaa muovia ja nitkautin ihan käsin vyön taas liikkeelle. Sehän korjaantui helposti :-) Käsijarrun suhteen tiesin vähän nynnyilleeni, joten uusi säätö, mutta tällä kertaa vain kaksi rattaan pykälää löysemmälle kumpaakin kenkää ns. jumimispisteen jälkeen.

Nyt piti käsijarru 1,6kN molemmin puolin ja leima irtosi.

18.9.2024 Vasta leimattua autoa aloin laittaa jo seuraavana päivänä paloiksi, sillä jakopää oli kilometrien puolesta melkein täynnä, joten laitoin uuden INAn pumpun, remmin ja rullat koneeseen. Kaikki jakopään pultteihin tuli sinistäkierrelukitetta. Vanhat rullat olivat tutkiessa kunnossa eikä remmissäkään ollut pykimiä, joten voidaan todeta edellinen vaihto onnistuneeksi. Valitettavasti apulaiteremmi sekä kiristin uupuivat, niin jouduin koekäynnistämään auton vanhalla moniurahihnalla vielä.

Kaikki alkoi toimia ja vesi lähti kiertämään. Kuvassa lämmitysprosessi on menossa parhaillaan.. Pieniä fiksauksia jäi ennen talvea tehtäväksi. Täytyy tutkia takaovenjohtosarjaa, vaihdella talvipyörät alle jne. Ihan heti en tosin pysty palaaman joka päiväisesti 144 hevosvoimasen auton rattiin, niin loivennuksena ajelen kutos-Omegalla loppusyksyn :-)

6.10.2024 Talviautoilukausi hiipii lähemmäs ja lähemmäs, joten viimeistelen vähän kesken jäänyttä remonttia. Tänään vaihtui myös moniurahihna sekä kiristin uusiin INA-merkin tekeleisiin niin ikään. En muistanutkaan kuinka ahtaassa paikassa kiristimen alempi kiinnityspultti osaakin olla. Ongelmana juuri kiristimen vapautuksen jälkeinen tilanne jolloin pultinkanta jää itse kiristimen taakse. Uuden asennus oli helppoa, koska siinä sokka pitää paikallaan kiristin "auki"-asennossa, jolloin alemmankin pultin mahtuu paremmin kirimään.

Reititin vain uuden hihnan ja otin sokan pois. Kävin vielä koeajolla testaamassa kaiken toiminnan. Ihan hyvät vedot edelleen tuossa moottorissa nelimukiseksi... :-) Syksyn sateessa olen toistaiseksi liukastellut kutos-Omegan turvin, josta itse asiassa on vähän ajon puolesta pientä sanottavaa, mutta tuosta kirjoittelen kyseisen auton omaan päiväkirjaan. Todennäköisesti tällä ajan jo pienen pätkän kesärenkailla enkä odota termisentalven alkamiseen saakka, tästäkin kirjoittelen luultavasti vielä lisää tulevina viikkoina.

11.11.2024 Käynnistentäänpä taas päivitysrumba pitkän tauon jälkeen, kun kiireet töissä hieman veivät aikaa, toisinaan lauantaitkin sai olla nosturin ja auton ääressä. Mitä on siis tapahtunut? Trumpista tuli Amerikan presidentti toiselle kaudelleen, mikä tietenkin hieno uutinen General Motors- harrastajalle (ainakin Opelin moottori tulee tuolta yhtiöltä), mutta se ei oikestaan nyt liity tähän kuten ei politiikkakaan. Oikeastaan tärkeämpää on nelos-Omegan jatkaminen tulevalle talviajokaudelle, jonka päätin aloitella jo lokakuussa. Kutos-Omegan ajot loppuivat toki onnellisesti ja tekniikka ehjänä, joista kirjoittelen mietteitä viikon mittaan. Niinpä syksyn sateisiin lähdettiin liukastelemaan 205/55-Ovationeilla ja kuten osasin odottaa auto on niin helposti heiteltävissä mitä muistikuvat antoivat olettaa. Tehon puutteen kyllä huomaa, vaikka hauskaa mutkissa onkin. Auton mittari pyörähti uusille sadoilletuhansille, joten tämä on nyt sitten kai myös "high milage hero"...? Oli tosin lähellä että ajot olisi loppuneet kokonaan, nimittäin auton sulakerasian ja akun välissä viisi vuotta ollut eristeläpyskä oli lentävyt apulaitehihnan päälle! Ilmeisesti vasta koneen sammuttua, koska huomasin sen tarkistaessani nesteitä aamulla. Lopputulos saattaisi olla melko katastrofaalinen mikäli koneen käydessä olisi päätynyt remmin ja jonkin hihnapyörän väliin.. Nyt muutin patenttia niin, että tein kaksi reikää tuohon läpyskään ja nippusiteella kiinni plusjohtoon.

Kesärengassralla tuli myös puuhailtua. Tähän omistan 15" peltivanteet sakkokuntoisella nastoilla, mutta sattumalta asiakkaalta purettiin vielä urasyvyyden puolesta lailliset Nokian renkaat juuri oikealla profiiililla.

Jopa kantavuusindeksi riitti Omegaan heittämällä, joten laitetaan nyt tähänkin Nokialaiset kerrankin :-) Rungot olivat kokosarjassa ehjät ja tasapainotus oli läpihuutojuttu, eikä painoja mennyt paljoa 25grammaa enempiä. Voi olla että nämä menevät kutos-Omegaan takarenkaiksi, ellen sitten tällä innostu kuivalla asfaltilla urheilemaan.

Viikonloppuna heitin pidemmän reissun ja plussakelien aikaan pesin auton. Iltaa kohden alkoi pakastaa ja konepelti sai hetkellisesti ainakin yhden suuren lumihiutaleen päälleen...

Talvirenkaat vaihtuivat alle jo kaksi viikkoa sitten. Vaikka auto onkin puhdas, niin vanteet valitettavasti jo likaiset.

Autoon tuli akuksi toisesta Omegasta MTX-merkkinen, jonka jo kerran palautin Motonettiin. Auto tuntunut toistaiseksi sillä vielä käynnistyvän, mutta ennen oikeaa talvea luultavasti siirrän isolohkosta Exiden akun tähän. Jopa näissä alkutalvisissa olosuhteissa tuntuu hauskaa riittävän kaikissa laillisissa nopeuksissa kaikilla vaihteilla, joten lumen tuloa odotellaan positiivisin ajatuksin. Yritän taas päivitellä sivustoa ahkerammin, ainakin harraste-Omegasta tulossa isompi päivitys ja toivon mukaan höpöttelen myös jotain autosimulaattoreista. Seuraillaan taas sivustoa!

21.12.2024 Päivän toinen päivitys perkaa vähän läpi Omegan alkanutta talvea. Aiemmin vaihdoin tähän Exiden akun, jonka jälkeen ei ole ABS:n valo palanut enää eikä ole ollut sitkeyttä käynnistyksissä.

Auto oli myös myynnissä noin viikon, vaikkei kauppoja syntynytkään, tuntui ilmoitus kiinnostavan ihmisiä. Hakuviesteissä tämä oli 118 kertaa ja sai katseluja 621, joten jonkin sortin click bate siis! Vaihdossa minulle tarjottiin huomattavasti arvokkaampaa autoa eli Ford Maverickia, mutta valitettavasti ei ollut itselläni tarvetta isolle SUV:lle, joten kuvio ei siitä edennyt. Omega siis toistaiseksi jatkaa omassa ajossa ja ehkäpä seuraavana kesänä fiksailen sen mieluisampaan kuntoon...?

Kovia pakkasiakin oli tiistaina, mutta eipä hyydytty tien varteen. Rengaspaineet kävin tarkastamassa varoiksi, koska ne tahtovat vähän elää rajujen keli vaihtelujen jälkeen. GT Radial menee myöskin melko kovaksi 20 asteen pakkasen alittuessa, joten pientä ennakoivaa modulaatiota piti harrastaa :-) Vastaavasti tällaisesa "normaalissa" talvisäässä puree vielä luiston aikanakin ralliautomaisesti, ja perän voi antaa roikkua ilman hikoiluja ratin takana. Ai niin, en toivota hyviä Jouluja ihan vielä, koska yksi update yhä tulossa!

14-15.1.2025 Kaikki tuntui menevän lupaavasti ja auto toimi ongelmitta aina tiistai-iltaan saakka... Näytti siis että ainoa remontti joka edessä häämöttää olisi tuhannen kilometrin päässä öljynvaihto, kunnes suunnitelmat menivät uusiksi talviautoilun osalta. Ajettuani treeneistä asunnolleni kävi nenään ikävä jarrunhaju takaa vasemmalta. Myös vanne oli aavistuksen kuuma tuoltapuolen. Jarrulevyssäkin oli tumma jälki, joten satula jälleen kerran aiheuttaa laahaamista. Ehkä pieni etiäinen tuli asiasta aamulla, kun poljin tuntui oudolta. Onneksi keskiviikolle luvattiin taas pakkasta, jonka ansiosta uskalsin siirtää auton tallille liki 20km matkan, ilman ettei savu nouse takanurkasta. Vältin jarru käyttöä minkä pystyin, omien laskujen mukaan ainoastaan taajamassa tein kaksi hyvin kevyttä jarrutusta, muutoin hidastelin vaihteilla. Lopulta sain onnellisesti Omegan talliin. Todennäköisesti vaihdan taakse jarrusatulat kokonaisuudessaan, mutta juuri nyt minulla ei ole osia remonttiin, enkä myöskään ala sitä keskitalvella tekemään. Olkoonkin sitten kyse pätöhommasta, mutta Omegan talviajokauteen tulee nyt pieni paussi.

22.3.2025 Parin kuukauden hiljaiselon jälkeen tämäkin etenee taas ja luonnollisesti suunnitelmat muuttuivat matkan varrella... En ostanutkaan uusia tarvikesatuloita, koska minulla oli auton mukana tulleet satulat yhä tallessa, jotka saivat olivat aihioina tällä kertaa. Nuohan eivät ajossa edes laahanneet, vaan enemmän huoltotoimenpiteenä vaihdoin tilalle purkaamolta hommatut satulat aikanaan, kunnostettuna toki nekin. Muistaakseni hiekkapuhaltaja sanoi yhden männän menneen rikki, joten liekö sieltä saakka tulleet mahdolliset naarmut sylintereissä saaneet aikaan että alkaa muutaman vuoden ajon jälkeen laahata/jumia, vaikka kasaa uusilla tiivisteillä sekä männillä...? Nyt tuo muuttuja ainakin lähtee pois listalta ja aloittelin homman itseasiassa jo viikkoja sitten puhdistamalla ruosteet pois nyt käyttöön tulevista satuloista. Tänään oli siinä määrin lämmintä että uskalsin kompuraa pyörittää saadakseni paineilmaa purkuvaiheeseen. Kuvan mukaisen letkun leikkasin puhalluspistoolin ja jarruputken väliin, jolla vanhojen mäntien pois saaminen oli aika lailla läpihuutohomma. Letku löytyi romukasasta vanhan Sierran bensansuodattimen perästä :-)

Ravasin satulat kliinerillä ja rätillä puhtaiksi. Kasailin uusilla tiivisteillä ja männillä, voidelleen paikat osin mukana tulleella rasvalla sekä tietysti jarrunesteellä. Homma meni niin helposti ja rutiininomaisesti, että ihan harmitti kun ei ollut videokameraa mukana... Omien laskujen mukaan olen nyt kunnostanutkin peräti 27 jarrusatulaa! Seuraava askel olisi saada näihin vielä maalit pintaan. Huomiselle on luvattu kyllä lämmintä sopivaa keliä ulkona maalaukselle, mutta eipä niihin ennusteisiin aina voi täysin luottaa.

23.3.2025 Satulat olisivat sitten tutussa sinisessä värissä. Vähän teetti työtä sekä kikkailua saada homma onnistumaan tähän ajankohtaan, mutta alkoi se maali tarttua. Puhalsin kevyesti vähän lämmintä ilmaa satuloihin ja luonnollisesti suoritin maalauksen tallin pihalla suorassa auringon paisteessa. Aloittaessa lämmintä oli ehkä +5, sen sijaan iltapäivälle oli luvattu lähemmäs kymmenen asteen lukemia, joten uskoisin noiden kuivavan. Täysi kovuus toki ottaa aikansa ja luultavasti menee viikon päähän että alan satuloita autoon ruuvaamaan. Samalla muuten vaihdan todennäköisesti jarrupalat uusiin. Levyt tuskin vielä menneet miksikään, sillä puutuin tähän laahamisvaivaan hyvissä ajoin.

29.3-3.4.2025 Päiväys pitää jälleen paikkansa, sillä alle tunnin remontista tuli liki viikon mittainen painajainen... Siinä missä satuloiden kunnostus onnistui mallikelpoisesti, niiden asennus autoon olikin sitten sellainen ammattikoulun hylkäysperusteita sivuava suoritus. Aiemmin olin rasvannut sekä säätänyt käsijarrukengät, joista tulikin todellä hyvät ei laahausta ja kuitenkin purenta mitä mahtavin. Jäljelle oli jäänyt enää jarruputken irroitus satulasta ja kahden pultin avaaminen puolelleen, joista jo ensimmäinen vaihe alkoi vastustaa. Kaksi vuotta sitten uusittu putki pyrki kiertymään nipan mukana, jota sai nitkutella tolkuttaman kauan että alkoi liikkua vapaasti ja siitä huolimatta kiertyi ikävästi putki. Lauantai-illan hämärtyessä sain jotenkin liitokset tehtyä ja satulat kiinni. Ilmauksen jälkeen tosin poljin tuntui menevän oudosti pohjaan, mutta oletin jälkiä taaksepäin seuraamalla syyn olleen kipeää saaneissa jarruputkissa.

Sunnuntaina totesin myös että jarrunestesäiliössä pinta hupenee, joten nappasin takaa putken pois ja malliksi jolla teetän maanantaina uudet molemmille takanurkille. Tässä kohtaa huomasin lammikon vasemman eturenkaan luona... Käytin pikaisesti pyörän poissa todeten jarruletkun vuotavan huolella banjoliittimeltä. Tuonne oli viime kesänä juuri laitettu uudet alumiinitiivisteprikat, mutta näemmän olivat ajan, hyvin lyhyen sellaisen kuluessa, jo haurastuneet.

Maanantaina mukana oli uudet putket sekä KUPARItiivisteet banjoille, lopputuloksena molemmat etujarruletkut vuotivat kiristyksestä huolimatta kokoajan! Tiistaina otin paikallisesta Fixuksesta ässäksi hihaan USIT-tiivisteet joita ei tarvitse kuulemma vetää niin hulluna tiukkaan että saa pitämään. Kuulopuheet pitivät tällä kertaa kutinsa, sillä vuoto lakkasi molemmin etunurkista maltillisella kiristyksellä. Motivaatio olikin koholla välittömästi, jonka seurauksena taaksekin vaihtuivat uudet jarruputket.

Tänään ilmasin imulaitteella jarrut, jota ennen toki tarkistin kaikkien paikkojen olevan rutikuivia, sieltä mistä vielä kaksi päivää aiemmin vuoti hullun lailla. Enää ei mennyt poljin pohjaan ja jarrupoljintuntumastakin tuli sellainen mitä muistelen työläismallin-Omegassa olevan :-) Nyt ajoin vain tallin pihalla, mutta levyjen pintoihin säilytyksen aikana tullut ruoste toki vaatisi reippaampaa ajoa, jotta tuntuma jarruihin palautuisi uuden veroiseksi. Todennäköisesti taakse tulee uusi palasarja, vaikka nykyiset rasvailin ja viilasin kevyesti liikkuvaksi. Se on taas pakko todeta kaksi kuukautta N52-koneella ajettuani, että on tuossa Ecotec-sarjan koneessa vaan siisti ja kaunis tyhjäkäynti ääni, korviin tulee ainoastaan flektin humina ja pieni suuttimien rapina. Lopuksi sain taas siivota paikkoja sekä työkaluja putsata jarrunesteestä. Seuraavaksi uskosin kuluttavani tallin lattiaa bemarin öljynvaihdon ja Forte-pesun merkeissä :-)

28.6.2025 Talvi-Omegalle on tapahtunut yhtä ja toista kuukauden aikana, ja autosta tuli menneelllä viikolla taas se ensisijainen projekti. Kaikki alkoi jäähdytysneste vuodon korjauksella. Syylärintyhjennysproppu vuosi lattialle nestettä, mutta hätä ei ollut minkään näköinen, koska alkuperäisosa löytyi jo omasta takaa. Kutos-Omegan rikkinäinen kenno oli yhä tallessa, josta sain yhden kesän käytetyn tulpan tähän. Vaihto kävikin niin nopeasti että nestettä tuli ulos kahvikupillinen. Autoa ulkoilutin vähän pihalla tallin siivouksen yhteydessä. Kuten näkyy, Omega on saanut oikein rönttä-ilmeen! Kiitos siitä kuuluu ainakin noille vanteille...

Isoin homma tällä kesälle lienee ruosteisten takajarrukilpien vaihto. Niiden irti saamiseksi, täytyy napa ottaa pois, mikä taas tarkoittaa pyöränlaakereiden vaihtoa samalla. Autolla on onneksi menty yli 300tkm, minkä johdosta tavallaan ei tule tehtyä turhaa työtä, koska osien elinkaari alkaa olla loppupäässä. Ensimmäinen vaihe oli sitten ihan yhtä puljaamista.. Auton takapää lankuille, asentaja alle ja vääntämän auki vetarin laipan pultit, jotka lähtivät ehjinä. Seuraavana alkoi isojen napamutterien aukaisu. Nehän ovat tässä sisäpuolella. Ahdasta siis on. Lisäksi ne kiritty tehtaalla yli 300Nm, eivät kovin löysään näin ollen. Aluksi meinasin jo luovuttaa ja lähteä kaverilta lainaamaan pulttipyssyä, kunnes muistin omistavani kun 3/4" räikän.

Ison avaimen ja 32mm hylsyn turvin sain mutterista otteen, jonka jälkeen aukesi yllättävän helpolla. Tulipa ihan voimamies olo itselle :-) Seurava purin käsijarrunosat ja luonnollisesti käyttöjarrut pois tieltä. Sitten tultiin kohtaan joka vaatisi erikoistyökaluja. Joten piirrustuspöydän ääreen ja toteuttamaan visioita!

Ensimmäinen työkalu oli se jolla vetarin sisempi tumppi saadaan vedettyä pois. Laikkasin 6mm levystä sopivan palan johon reiät laipan jaon mukaan sekä keskelle lujempi M12-mutteri hitsaamalla. Tuo koko keksintö kiinnitetään laippaan ja keskimmäistä pulttia kirimällä tumpin pitäisi irrota navasta. Tunnustettakoon, että ajatus tuosta ei ole oma, vaan poimittu saksalaisesta Youtube-videosta.

Katseet tulevaan, koska täytyyhän napamutterit saada kirittyäkin auton ollessa pukeilla. Siihen ostin 110cm pätkän 5mm kulmarautaa joka tulee kahdella pyöränpultilla napaan. Testasin jo istuvuuden hyväksi. Saa nähdä millainen hikoilu osien purkamiseksi vielä tästä muodostuu...

29.6.2025 Sunnutaina edettiin pienin, mutta tärkein askelin jarrukilpien vaihto projektissa. Tämä todellakin etenee hitaasti, koska olen tekemässä remonttia ensimmäistä kertaa, enkä myöskään halua tehdä itselleni lisätyötä tai osien etsimistä.. Yritin aluksi irroittaa vetoakselin uloimpia tumppeja itse tehdyllä työkalulla. Kuitenkin 6mm lattarauta alkoi vain taipua eikä tumppi edes liikahtanut. Olin jo aikeissa suunnata ostamaan ulosvetäjää, kunnes tallilta löytyi sopivan aihio, sillä Sierran kytkinremontin yhteudessä muokkasin halpaa ulosvetäjää, jonka muokkasin nyt enemmän alkuperäistä käyttötarkoitusta vastaavaksi sekä oikaisin ruuvipenkissä toisen sorkan kiinnitystä. Ahdasta oli silti ja vetäjä meni vain yhdestä kohtaa paikalleen. Kaiken ollessa linjattuna lähdin vääntämään siihen asti että kuului naksahdus. Ensimmäisenä katsoin ettei mitään ollut lohjennyt ja oli ilo huomata kaiken olevan ehjää. Osa oli siis lähtenyt liikkeelle ja tuli helposti pois! Saman homman toisin apukuskin puolelle, jossa työläin vaihe oli saada ulosvetäjä sopimaan taas laipan taakse. Kuvassa sunnuntain sankarit. Sitten saisi alkaa pähkäilemään napoja irti johon minulla on jo muutama suunnitelma hihassa.

30.6-1.7.2025 Takanavat sain tuntien työllä punnerrettua pois. Vieläpä ihan vetämällä enkä hakkaamalla sisäpäätä. Alkuperäisillä työkaluilla ja Opelin ohjeen mukaan, pultin reikiin kierretään yli pitkät renkaanupultit, jolloin navan pitäisi tulla ulos. Minä en tuollaisia työkaluja tähän hätään löytänyt, joten homma hoidettiin niin kotikonstein kuin vain oli mahdollista...

Tässä näette ehkä kaikkein erikoisimman, mutta maailman tavallisimmista tarvikkeista kasatun ulosvetäjän, M10-pultti, mutteri, prikkoja sekä 1/4" hylsy :-) Tuollasia laitoin kolme navan ja tukivarren väliin "levittimiksi". Voitte uskoa mikä helpostus oli kun osa viimein pomppasi pois ja kuulat lentivät syliin!

Tässä kohtaa jäljellä oli enää jarrukilven XZN-pulttien avaus. Viime syksynä laitoin ne aika voimalla vain kiinni, koska en ollut varma onko tätä autoa enää itsellä vuonna 2025. Omega kuitenkin sai uuden tilaisuuden, joten remontti tulivat omalle kontolle. Pultit aukesivat onneksi ehjinä pitkällä varrella. Nyt päätin ensitöikseni puhdistaa kierteet sekä varresta että itse pulteista, onpahan taas luvassa helppoja asennuksia. Remonttien voisi sanoa olevan melkein puolessa välissä, mutta nyt kuumottaa millä saan vanhan pyöränlaakerin pois...?

2-4.7.2025 Vanhat laakerit tulivat ulos hylsyllä ja suhteellisen kevyellä kopauttelulla, kun vain lähtivät liikkeelle. Uudet asensin paikalleen M18-kierretankoa, hylsyjä sekä vanhaa laakeria sisäänvetotyökaluna käyttäen. Laitoin varoiksi ihan ohuesti myös asennusrasvaa väliin keventämään tätä "kotitalli"-prässäystä. Laakeri kannattaa muuten aina vetää huolella pohjaan saakka, että vältytään ongelmilta myöhemmin, tämä kun pitää onnistua kerrasta...

Pian saikin tehdä koko remontin pääasian eli asentaa uudet jarrukilvet. Samalla tilasin Saksasta uudet suojakumit käsijarrunlinkuille. Kuvasta näkyykin että rasvasin linkut anti-zeizelillä, joten pitäisi olla huolettomia kilometrejä edessä ja pitkältä!

Lopulta alkoi se todellinen remontin kliimaksi, napojen takaisin asennus. Sainkin tähän hyvän vihjeen Omega Owners Forumilta. Napa kannattaa vetää paikoilleen käyttäen sen omaa mutteria ja laittamalla isoja prikkoja mutterin alle sisäkoolia vasten. Laskin että prikan keskireiän on oltava 34mm, mutta kiinnitystarvike liikkeessä oli vain M33 sekä M36 aluslevyjä. Onneksi myyjä oli noheva ja mittasi työntömitalla tuosta pienemmästä sen todellisin sisähalkaisijan, joka oli karvan yli 34mm. Silloin otin samantien kasan kyseisiä aluslevyjä, iso kiitos Iisalmen kiinnitystarvikkeelle! Navoista vedin vanhat sisäkoolit irti ulosvetäjällä. Aloitin asentamalla kuskinpuolen navan ensin, josta etenen hanttimiehen puolelle. Kuten näkyy navanlukitustyökalulle tuli viimein käyttöä. Napojen ollessa täysin perillä häämötti edessä vielä vähän vääntämistä.

Viimeisenä laitoin vetarin uloimmat tumpit booreille ja avitin hieman pienellä vasaralla todella varovasti ne alkuun, josta mutterin loppuun kirintä. Saatuani napamutterit viimeiseen kireyteen, niin tiukkaan kun jaksoin 3/4" räikällä, totesin navan pyörivän yhtä kevyesti kuin ennen kirintää. Tämä meni nyt nappiin! Loput työvaiheet ovatkin sitten suoraviivaisempia, käsijarrut pitää kasata loppuun sekä säätää ne ja vetarit takaisin kiinni. Lainataan nyt tuttua toistaiseksi viimeisen kotimaisen F1 maailmanmestarin lyhyttä, mutta ytimekästä sanontaa: "Tästä on hyvä jatkaa".

7.7.2025 Käsijarrut tuli jo lauantaina kasattua ärräpäiden kerä, kun niitä pidikejousia saa aina taiteilla paikalleen.. Maanantaina jäljelle oli jäänyt enää vetarien laippojen kiinnitys. Ne kirin ensitöikseni 45Nm momenttiin ja laitoin kierrelukitteen väliin. Myös käsijarruvaijerista otin löysät pois, jonka jälkeen säädin kengät hyväksi todetulla metodilla. Kahva kolme naksahdusta ylös kengät niin lähelle rumpua että se menee jumiin, josta tasan yksi hammas takaisin päin. Tuntuu purevan eikä laahaa yhtään. Auton alla makoilleen suihkin jo X1-R-öljyä vaihdelaatikon täyttö- sekä tyhjennysproppuihin. Molemmat aukesivat ehjinä kevyellä iskulla avaimenvarteen. Aion nimittäin vaihtaa uudet öljyt laatikkoon, kun edellisillä menty päältä 300tkm... Seuraavana ilmaan jarrut kertaalleen, takapäästä oli näemmä jäänyt toinen jarruputki löysään ja hieman vuotanut. Samalla laitan eteen banjoille paksummat kupariprikat.

8-11.7.2025 Kuvassa auton päällä ovat jo snow foamit vaikuttamassa, mutta pureskellaan läpi viikon tapahtumat näin jälkiraportoiden. Suunnitellusti eteen tuli USIT-tiivisteiden tilalle enemmän alkuperäinen ratkaisu eli kupariprikat jarruletkujen banjoliittimiin. Niitä ei tosiaan saanut pitämään Opelin 15/10mm prikoilla joita varaosaliikkeet myyvät, koska niissä paksuus on aina yksi milli. Löysin nettikaupasta sattumalta samassa koossa muutoin olevia, mutta 1,5 mm paksuudessa. Sellaiset tuli kokeiluun ja heti alkukiristyksessä vuoto lakkasi. Siitä olikin hyvä jatkaa jarrujen ilmaamiseen, sillä kiersin läpi joka nurkan imulaitteella.

Vaihteistoöljyt sain tehtyä keskiviikkona, tosin hämmästys oli suuri pakettia avatessa, kun purkeissa luki Mopar eikä GM... Onneksi varaosanumero oli sama, kuin myös öljyn punainen väri verrattuna vanhoihin, minkä johdosta uskalsin nuo työntää laatikon sisään. Täyttötilavuus Omega manuualiaskissa on 1,2 litraa. Uskoisin että toiminta sekä vaihteen valinta hiukan notkistuu kovemmilla pakkasilla... :-) Kaiken ollessa tehdyn puolella laskin auton alas pukeilta. Kiristin vielä pyörät momenttiin, jonka jälkeen suoritin koeajon tallin pihalla. Käsijarru tuntuu vetävän takarenkaat aina lukkoon saakka, vapauttaen kuitenkin pyörät täysin kahva alhaalla. Myös jarrut tuntuivat purevan ja pihaan jäi jäljet joka nurkasta. Nestevuotoja ei niitäkään havaittavissa. Tämähän on nyt hyvässä hapessa!

Mainittakoon sekin että auto rullaa tosi kevyesti ja esteettä ihan loivasti kaltevillakin osuuksilla. Lopulta kuvat ja teksti kohtaavat. Annoin autolle pikaisen pesun, koska se oli aika kurainen tammikuun jäljiltä. Auto on vähän rujon näköinen aina vanteita myöden, tosin tarkoituksena olisi korjata enimmät ruosteet sekä fiksata vähän ulkouorta, jos aika sen sallii. Nyt tulee auton laitosta viikonlopuksi ihan rehellinen tauko, sillä aion istua lähinnä kutos-Omegan kuskinpenkillä. Joka tapauksessa asiat ovat hyvällä tolalla. Tämä auto on jo nyt katsastuskelpoinen, vaikkei toki läheskään valmis. Kannattaa seurailla tätä(kin) projektia!

18.7-24.7.2025 Päiväys pitää tälläkin kertaa paikkansa ja talvi-Omega eteni talliin sisään ajamisesta aina pintamaaliin saakka 7 päivässä!!!

Tilanne oli kuvien mukainen. Apukuskinpuolelta oli takakaaressa vahvaa pintaruostetta.

Sana koski takaovea.

Huolella ruoste oli puraissut samanpuolen etuoveen sekä -lokariin. Myös kuskinovi ja -lokari vaativat työtä. Alunperin meinasin irroittaa ovet autosta, mutta samalla muistui mieleen miten helvetin painavia nuo Omegan ovet ovat siirrellä ja ripustella, jolloin syntyi ajatus ns. pikamaalauksesta... Tarkoituksena on maalata ovet niiden ollessa kiinni autossa. Tämä edellytti että ensin piti korjata sisäpuolien ruosteet. Ne hioin pois ja sivelin Temacoat RM 40 epoksia ovien sisäpuolille, nämähän eivät jää näkyviin.

Kahden päivän kuluttua alkoi sunnuntaina ulkopuolen ruosteiden poisto. Pölinä lähti liikkeelle takakaaresta.

Siitä päästiin oikeanpuolen oviin...

...ja lokasuojaan.

Kuskin ovesta saivat myös ruosteet kyytiä. Kaikkiin pellille hiottuihin paikkoihin sivelin Annitrolia eli hieman laimennettua fosforihappoa neutralisoimaan ruosteen syvempää metallista.

Vaikka olen näitä paljon tehnytkin jo, olin taas uuden äärellä, sillä kokeiluun lähti Anti rust putty- kitti eli ruosteenestopakkeli. Se toimii tasoitteena tavallisten kittien tapaan, mutta nimensa mukaisesti suojaa paremmin korroosiolta.

Varsinkin oviin ja lokariin laitoin tuota, koska hiontanaarmut olivat rajumpia noissa paneeleissa. Reikiähän tällä ei sitten saa lähteä peittelemään, jos joku sellaista miettii.

Maanantaina hieraisin pohjat. Olin varautunut lisäkittauksiin, mutta 80 paperilla hiomisen jäjliltä tuli kitatuista alueistakin kerrasta hyvät! Siitä oli hyvä jatkaa asteittain hienonnellen paperia edeten aina 240-karkeuteen saakka.

Koko projektin ajan pyrin tarkoituksella jättämään ne pussihousut pois jalasta ja löysäämään sitä entisöijänlakkia, koska kyseessä käyttöauto, vieläpä talviajokaudelle, joten ihan jokaista yksityiskohtaa pilkulleen en jäänyt märehtimään.

Pohjattyöt tulivat valmiiksi 3 tunnissa.

Tiistaina suojasin auton ja valmistelin tallin maalaamoksi.

Poistin paneeleista pölyt ja lopuksi vielä rasvan tinnerillä kastellulla rätillä. Ensin ruiskutin 2k-epoksin. Tähän tuli tällä kertaa kokeiluun uusi tuote joka oli 4:1 suhteella ja piti ohentaa erikseen. Kyseinen epoksi soveltui märkää märälle- maalaukseen.

Kahden kerroksen jälkeen annoin haihtua ja vedin perään tutut 3 kierrosta 2k hiontaväriä. Hiontävärikin oli paranneltu versio siitä tuotteesta jota aiemmin olen käyttänyt. Jälleen kerran oltiin uuden äärellä.

Pohjamaalaus meni lopulta ihan siedettävästi, ei tullut virheitä eikä maali kiehunut mistään.

Tänään koitti sitten se suuri finaali ja pääsin pinnan vetoon. Hiontavärin hankasin toki ennen maalusta mataksi harmaalla karhuntassulla sekä poistin rasvan pinnoilta tinnerillä. Vesipohjaisen värimassan kaadoin ruiskuun värisihdin läpi jättäen oman sihdin pois. Ensin ruiskutin kuivan harson kaikkialle. Seuraavan tuli märkä peittävä kerros. Tuon jälkimmäisen kuivumista saikin odotella ennen viimeistä pisarruskerrosta. Lakkaa ennen annoin värimassan menmä kunnolla mataksi. Pitkän odottelun jälkeen sekoittelin Mipan 2k lakan ja kasailin pesussa olleen ruiskun takaisin valmiutueen. Lakkaa vedin taas yhden kuivan harson jonka perään kolme märkää kerrosta. Maalaus sujui mielestäni hyvin ja koko urakasta selvittiin yhdellä pienellä valumalla takaumpion alla :-) Sävykin näyttää vaalealta kuten kuuluu.

Tässä kuvaa apukuskinovista sekä lokarista. Siistiytyi aikalailla, eikö?

Kuskinpuolella näyttää myös hyvältä.

Nyt olisi taputeltuna todellinen pikamaalausurakka, jonka aikataulussa pysymiseen sai oikesti hikoilla! Todennäköisesti odottelen maalin täyden kovuuden saavutamista muutaman päivän, vaikka sormet syyhyävät jo päästä kasaamaan autoa ja purkamaan suojaukset. Uskoisin tämän jo täyttävän sivuston teemana olleen maalauskauden avauksen kriteerit, vaikkei kevät enää olekaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... :-)

25.7.2025 Perjantaina innostuin jo poistelemaan suojaukset autosta. Hommahan sinällään oli vaaraton maalipinnalle, koska olin laittanut maalauksen aikana rajateipit paneelien reunoille, jotka riuhtaisin märkänä irti. Nimittäin internet on täynnä tapauksia joissa maali on lähtenyt teipin matkaan, kun se on poistettu vasta pinnan kuivumisen jälkeen... Samalla kun auton alkuperäinen maalinpinta, ainakin se mitä siitä on enää jäljellä, tuli esiin pääsin vertaamaan korjattujen alueiden mahdollisia sävyeroja. Onneksi niitä ei pahemmin ollut, joten tuokin kohta meni nappiin!

Olennaista on värimassankin kanssa kastella pinta vaaleasta sävystä huolimatta sekä tietenkin käyttää sitä värisihtiä ja heivata ruiskun oma suodatin. Kohtuus silti vaaditaan kaikessa, liian märkänä vedetty värimassa alkaa pilveilemään, joka näyttäisi vähintään yhtä ikävältä, kuin läpi paikoin paistava pohjamaali. Maalauksen saloista olen joka tapauksessa spekuloinut jo aiemmissa projekteissa niin paljon etten sukella siihen nyt enempää. Palatakseni perjantain kuvien tunnelmiin, voisin sanoa auton koko oikean sivun siistiytyneen kyllä ihan pirusti. Kuinkahan tätä kylkeä enää edes viitsi tarjota puuterilumipenkoille? :-)

Kuskinovi on sekin ensimmäistä kertaa siisti ja ruosteeton koko auton omistushistorian aikana.

Luultavasti tulevalla viikolla niputan auton kasaan ja otan pohjasta muutaman pintaruostekohdan kiinni. Auton varsinaiset vanteet tulen myös pesemään, nythän alla ovat nuo tilapäispyörät. Kannattaa siis yhä seurata melkein puoleksi vuotta talliin unohtunutta talviauto-projektia heinäkuun helteistä huolimatta!

29.7-31.7.2025 Omega kasaus alkoi tiistaina, olkoon tässä teemana saada auto kasaan heinäkuussa... :-) Ensin popniittailin puskurin sívukannakkeen takaisin ja samalla parantelin puskurin kiinnitystä itse kannakkeisiin sekä roiskeläppiin. Korvasin aiemmat peltiruuviviritykset Peugeotin kiinnikkeillä, joissa käytetään M6-pulttia. Valitettavasti aivan yhtä tehtaannäköisen siistiä ei asennuksesta saanut kuin mitä kutos-Omegassa, mutta kuitenkin paljon nätimmän lähtökohtaan verrattuna. Tankin luukun kiinnittelin. Tuossa kohtaa piti ihan hieraista silmiä, sillä sävyeroa ei ollut lainkaan maalatun takakyljen ja alkuperäisen tankin luukun välillä! Lopuksi vielä muovihelma paikalleen ja etusisälokasuojat kunnolla lokasuojankaarta vasten. Keskiviikkona kävin pintaruosteiden kimppuun pohjan puolella. Kaksi tuntia meni niitä hioessa. Päivän lopuksi 2k-epoksia pensselöin päälle ja keskiviikkona suihkin jo massat korjatuille alueille.

1.8.2025 Perjantaina piti siirtää taas yksi pakkomielle otsan takaa auton alle. Etusatuloiden kannakeraudat ovat aina jääneet ruosteisen rumiksi kiireiden keskellä, joten purin jarruosat ja hipaisin ruosteet pois raudoista. Kevään satularemontista oli sopivasti jäänyt tähteelle maaleja joilla sain sekä pohjan että värin osille. Ennen maalia suojasin pinnat joihin sitä ei saa mennä. Onpahan mukavaa kasailla etujarrut viikon päästä uuden veroisilla osilla.

3.8.2025 Sunnuntai-iltana tuli sellainen päähänpisto että jospa kuitenkin korjaisin umpion alta pienen valuman.. Vähän tutkailin mitä tallista löytyy, käteen sattui shim mask- työkalu, riittävän hienot vesihiomapaperit, mikrokuituliina ja jopa hengissä olevia kiillokkeita. Ei muuta kuin hihat heilumaan! Valuman ympärille asetin muuta maalipintaa suojaamaan shim maskin, jota vasten hioin aluksi 800-paperilla korkeimman osan matalaksi, josta sitten siirryin 1000-karkeuteen, koko ajan vettä käyttäen. Seuraavaksi otin päältä ja vähän valuman viereltä 2000-paperilla. Aivan tasalleen en tuota valumaa uskaltanut vetää siinä pelossa, että puhkaisen lakkapinnan, mutta sain silti siedettäväksi sen tehtyä. Lopuksi laitoin alueelle tipan kiilloketta ja jynssäsin yli mikrokuituliinalla. Valuman edelleen saattaa erottaa tietyssä valossa oikein läheltä tihrustamalla, mutta tuossa kuvassa ei esimerkiksi enää lainkaan ja muutoinkin lopputulos on tätä nykyä paljon siistimpi. Korin osalta homma on nyt vihdoin taputelty ja enää olisi auton pesu jäljellä :-)

4.8.2025 Viime syksynä auton varsinaiset kesäpyörät jäivät todella likaisiksi varastoon, joten päätin välihommina höösätä ne puhtaiksi.

Jälleen käytin tuota pesualustaa, joka on ollut tiuhaan käytössä tänä kesänä, ja huuhdoin ensin vanteen sisäpuolen. Ulkopuolelle käytin ihan snow foam- esipesua, sillä tuohan on maalattu samalla 2k-lakalla kuin mitä auton kori, joten ajattelin olla hellävarainen.

Huuhtelun jälkeen alta kuoriutui esiin taas mersun ruskea väri ja 100 edition-vanne! Tänä vuonna tosin nämä todennäköisesti ovat taas syksy- eivätkä kesäpyörät, mutta parempi näin myöhään kuin ei milloinkaan. Vähän osiakin hain tähän Motonetistä, ja itse hakureissusta pieni juttu ajopäiväkirjan puolella...

7.8.2025 Taas jatkui auton kasaaminen, sillä kannakkeetolivat kuivuneet ja saavuttaneet maalin osalta täyden kovuuden. Kuvasta ehkä näkyykin vaihtoon menneen muutakin osaa. Tulin siihen tulokseen että vuonna 2021 laitetut levyt ovat jo suoraan sanottuna kuluneet, joten ne ja palat saivat vaihtui upouusiin. Satulathan oli jo remontoitu vuosi sitten. Rasvasin kannekkeet sekä liukutapit, jotta osat liikkuvat taatusti esteettä. Jännä juttu kun Boschin jarrupaloja ei tarvinnut lainkaan viilata, vaan menivät "kiskoihin" aivan eleettä, toisin kuin halvat jarrupalat. Lopuksi kuvan ulkopuolelle laitoin pyörät kiinni autoon ja otin Omegan pois pukeilta. Hieman imaisin säiliöstä pois jarrunestettä, joka oli noussut yli maksimin männät sisään painettuna. Vaikkei talvi-Omega täysin virheetön olekaan, niin kylläpä tätä oli mukava katsella miltei ruosteettomana ja yksi värisenä tallissa!

18.8.2025 Aiemmalla viikolla vaihdoin taaksekin uudet jarrupalat. Tällä kertaa en ottanut niitä halvimpia vaan pulitin peräti 20 euroa alkuperäislaatuisista paloista. Brändiksi valikoitui Brembo, jonka laatu toki väitetysti huonontunut, mutta ainakin asennus meni helpommin verrattuna niihin halvempiin joita aiemmin ollut, näille ei tarvinnut näyttää edes viilaa saadakseen sopimaan satulaan. Tallin pihalla suoritin pienehkön koeajon, todeten jarrutuntuman pitkästä aikaa suorastaan teräväksi. Suurin syy taitaa olla uudet jarrulevyt ja palat edessä... Myös käsijarrun testasin leimakelpoiseksi, sillä molemmat pyörät lukittuvat pihalla.

Maanantaina päätin pestä auton tutun pitkän kaavan mukaan esipesuineen ja kinnasteluineen. Ei nimittäin meinnannut nähdä enää ikkunoista ulos kaiken pölyn alta XD Auton annoin hetken kuivua ennen kuvausta. Muutamaa kalkkijäämää lukuunottamatta, auton siistiytyi taas entistä paremmaksi. Onhan tuota kiva katsellakin verrattuna viime syksyiseen.

Nuo vanteet taitavat olla viimeinen muistutus auton rujommasta ns. rönttä-olemuksesta, vaikka tuovathan ne tätä nykyä hauskan kontrastin muuhun ulkokuoreen.

Sisustan oli päässyt karkeaan kuntoon, pölyä ja likaa oli kaikkialla. Täällä homma alkoikin imuroinnilla, jonka jälkeen ihan luudulla jynssäten läpi kojelauta sekä muut pinnat. Nyt tuolla kelpaa jo taas veivata rattia. Joitain pieniä korjauksia täytyy vielä tehdä, korjata kuskin takaovesta johtosarjaa, vaihdella öljyt jne. Muutoin tämä auton alkaa olla voiton puolella, mikäli leimalla ei yllätyksiä tule vastaan.

30.8.2025 Tuli sattamalta päähän pisto ottaa eräs pitkään vaivannut sähkövika työnalle, koska kuskinpuolelta takaovi ei ole mennyt lukkoon muiden ovien tahtiin, joten luultavasti johtosarjasta on joku lanka mennyt poikki. Tein homman vähän helpompaa reittiä enkä purkanut ovipahvia vaan irroitin töpselin B-pilarista ja raotin kumihaitaria. Siellähän oli peräti kaksi johtoa poikki. Liitin ne uudelleen, lisäten väliin pätkän omaa tavaraa ja kuinka ollakaan alkoi takaoven lukko toimia taas muiden lukkojen tahtiin! Myönnettäköön että siistein korjaus lienee purkaa koko johtosarja pöydälle, jolloin näkisi kunnon kokonaisuudessaan, vaikka toimii se nyt tuolla nykyiselläkin korjauksella. Jokohan tällä joutaisi tien päälle?

12-14.9.2025 Perjantaina ruuvailin alle auton varsinaiset kesäpyörät, koska noissa 15" peltivanteissa olleet kumit eivät oikein houkutelleet pidempään reissuun lähtöä. Paremman akun siirsin tähän harraste-Omegasta, jonka ajokausi tuli paketoitua. Viikonloppuna tulikin hyvin testattua auto yli 400km lenkin ansiosta. Jarrut toimivat, pyöränlaakereista ei kantaudu epämääräisiä jurinoita ja moottorissa ne vedot jotka voi olettaa 2.2 litraisesta 16 venttiilisestä moottorista löytyvän :-)

Aika siisti 24-vuotiaaksi autoksi? Pientä hienosäätöä tosin täytyy käsijarrulle tässäkin tehdä, pysyy kyllä paikallaan, mutta vähän olisi hyvä saada kenkiä lähemmäs rumpua. Öljyt myöskin täytyy vaihdella, koska vuosi tullut täyteen ja kilometritkin pientä vaille 10tkm.

28.9.2025 Aivan heti kuva ja teksti eivät kohtaa, sillä kerron vähän mitä pitkässä juoksussa on tapahtunut... Autoon vaihdoin öljyt GM:n vanhemmalla luokituksella, tutut Valvolinen 5w40 All Climatet ja suodattimeksi orkkis sekä uusi proppu. Samalla huomasin että ilmanputsari vaihdettu viimeksi viimeisimmän muistikuvan mukaan vuonna 2020! Se meni näin ollen samalla vaihtoon, eikä suotta, vanha oli ihan tukossa. Käsijarrua säädin taas liian ujosti, joten täytyy ennen lähenevää leimaa säätä se vielä uudelleen paremmin pitäväksi. Tätä nykyä pysyy juuri paikallaan, muttei saa esimerkiksi pyöriä edes lukkoon hiekalla.

Auton tuli pestyäkin ja tällä kertaa pyyhkäisin vanteetkin puhtaiksi. Ajoa öljyn vaihdon jälkeen tullut päältä 1000km, joten päätin katsoa tikusta ja öljyhän oli yhä maksimirajalla samassa kohtaa! On nämä Ecotec-sarjan koneet vaan ihmeellisiä, ei ilmeisesti 300tkm tunnu missään. Hauska juttu että myös bemarissa täytyy käsijarru säätää uusiksi niin ikään. Näyttää siltä seuraava tallisessio tehdään samaa nyt sitten remonttia, mutta eri automerkkeihin XD

30.9.2025 Käsijarrun säädin tästä samalla kertaa kuin 325:kin, mutta jotenkin tuntuu ettei pito vieläkään ole optimaalinen. Kahvan liikerata on kyllä lyhentynyt ja ottaa kiinni jo alempaa, kuitenkaan pyöriä ei saa soralla lukkoon, joten olen vähän skeptinen ennen leimaa että mahtaako pitää riittävästi mittauksessa? En silti vielä osta uusia jarrukenkiä, koska haluan nähdä tuleeko konttorilla muuta sanomista. Ajoltaan auto on yhä hyvä, joskus täytyy yrittää saada juuri ja juuri pyörät jäämään asfaltille kuten kuvasta näkyy :-)

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor