Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

Opel Omega b2 -00 3.0 24v V6 "Sportimmaksi salooniksi"

OSA 3.

31.5-14.6-2024 Pitkän tauon jälkeen päästään ihan ihka oikean harrasteauton kimppuun. Suunnitelmien kirjo kutos-Omegan pään menoksi tälle kesälle oli suhteellisen kattava, mutta yhdeksi päätavoitteeksi muodostui kuitenkin saada kori, etenkin ulkokuori viimeisteltyä loppuun saakka. Kuskin takakaaressahan oli maali kupruillut jo, joten paras lääke keväällä iskeneeseen aika lailla jo kroonistuneeseen maalauskuumeeseen olisi tehdä tuo kohta ensin kuntoon. Se kun olisi viimeinen näkyvä ruostevaurio tässä autossa. Kuitenkin heräsi epäilys kuskin helman kunnosta, joten ajattelin että tarkastan sen ihan ensimmäisenä. Koko homma alkoi pienellä purkutyöllä eli puskurin ja muovihelman irroituksella. Helposta tuli taas vaikeaa ja takapuskurin sivukiinnnitysruuveja saikin taistella tolkuttoman kauan aikaa irti minilaikalla... 

Saatunani muovihelmankin vielä pois, ei näyttänyt kovin hyvältä. Kuten tyypillistä näissä, oli joku pikakorjaaja tunkannut/nostanut autoa edessä suoraa helmasta. Eikö todellakaan ihmisilä ole mitään hajua auton oikeista nostokohdista kun aina näitä tulee vastaan?

Niin edellisessä kuin tässäkin kuvassa näkyy myös ruostereikä.

Puhdistin pintaruosteet ja leikkelin mädät kohdat pois. Vaikka nyt paikkaankin helmaa sieltä täältä, halusin tehdä homman kunnolla, joten porasin alhaalta pistehitsit auki irroittaen vain vaurioituneet pellit vahingoittamatta ehjiä rakenteita.

Uudet korjauspalat päittäin hitsaten kiinni ja kevyt hionta. Tuli sekin huomattua että pitänee vaihtaa uusi spiraali Esabiin kohta puolin, takkuaa aika ajoin langansyöttö ihan huolella.. Hitsausten ohessa käsittelin Annitrolilla pintaruostekohdat.

Lopuksi jokainen työstetty alue sai päälle Temacoat RM40 2k epoksia. Näyttää kyllä todela irstaalta väriyhdistelmältä, mutta jää onneksi 100% muovihelman alle piiloon.

Kaarityömaa alkoi näistä näkymistä. Kaikeksi iloksi tuolta paljastui peräti kaksi reikää!

Ulomman pellin päästelin surutta pois rälläkällä. Sisäkaari näytti aika happamalta sekin.

Tuosta erottuu hyvin ulomman varsinaisen kaaripellin todellinen kunto. Tuollaisia ei ikinä tulisi saamaan kitillä piiloon tai korjattua...

Puhdistelin reunat hitsausta varten ja tein varotoimenpiteenä mitat alkuperäisestä kaaresta ennen laikkausta.

Sisäkaaren teko oli ensimmäinen peltityönosuus. Minulla oli onneksi "jigi" valmiina edellisestä käyttö-Omegan kaari projektista, joten homma kävi vanhasta muistista ja osastakin tuli kerrasta oikeankätinen :-)

Tässä omavalmiste korjauspelti on jo hepattu ja istuu todella nätisti.

Hitsaus oli kuta kuinkin lasten leikkiä ja työergonimiakin verraten parempi mitä helman hitsauksissa.

Koska entinen levyseppähitsaaja olen, niin halusin tutkia vastapuolta eli ns. juurenpuolta. Tässä käy nimenomaan ilmi miksi ne pellit tulee hitsata päittäin eikä limittäin, tuo liitos ei muuten petä.

Vaikka piiloon tuo hitsaus jääkin, hioin silti palkoa matalammaksi ja tietysti sinkkimaalia väliin.

Ulomman kaaren ostin Klokkerholmin tekemänä, valmis korjauspelti siis, josta leikkasin sopivan palan tähän.

Uusi kaari hepaten hollille...

...jatkaen heppaillen aina loppuun saakka aina välissä paineilmalla jäähdyttäen ja täpät lamellilaikalla hioen.

Ulkokaaren liitin sisempään tulppahitsein. Tässä kohtaa puristit ehkä repivät pussihousunsa, sillä tehtaalta lähtiessä tuo on ollut liimalla, mutta kukapa sen tuolta huomaisi...?

Tilapäissuojaksi halpaa primeriä ettei kerää turhaa hilsettä yön aikana.

Pohjia saikin hieroa pitkään, sillä oli vain 12 astetta lämmintä, mistä johtuen kitin kovettumista odoteltiin kolmikertainen aika siitä mitä purkissa lukee.. Sai sen kitinkin levittää kolmesti että sain omaan silmään siedettävän lopputuloksen. Tuttuun tapaan aloitin 80-paperilla hiomaan kaikki raput pois ja siitä paperi kerrallaan hienonnellen aina 240-karkeuteen saakka. Paperiksi hommasin Motonetistä Mirkan tekeleitä, koska halvemmat menevät heti tukkoon. Kuten kuvasta huomaa hioin mataksi myös sisäkarmin, jottei raja korjausmaalauksesta erottuisi edes ovea avatessa.

Auton suojaus etenikin sitten puoleen yöhön saakka jotta pysyin aikataulussa, ovat nimittäin harvassa sellaiset päivät ettei satanut vettä ja ilmankosteus olisi sitä kautta riittävän alhainen maalamiseen.

Seuraavana päivänä oltiin valmiita vetämään pohjmamaalit ylle. Ensin kaksi kerrosta 1:1 2k-epoksia, josta tuli muuten ihan luokattoman tasainen, maalipinta peilasi ennen kuivumistaan! Heti märkää märälle -periaatteen mukaan vedin päälle kolme kierrosta 2k akryyli hiontaväriä. Tässä meinasi käydä hullusti, kun viuhkan ääni oli vähän outo ja ruiskua pestessä huomasin suuttimen jääneen löysälle... Pinnasta tuli kuitenkin taas tasainen, joten ehkä pitää jatkossakin jättää suutin löysään? :-)

Leikki sikseen, kahden päivän päästä tein ns. välipohjatyöt. Sellaisiksi riitti koko alueen hionta harmaalla karhuntassulla, jotta sai "kiillon" pois hiontaväristä.

Kynnyksen rajaa hieroin vesissä auki ja uusi pintamaalinraja vähän kauemmaksi tehden.

Värimassan kaadoin värisihdin läpi ruiskuun ja sitä meni jälleen kolme vetoa, kuiva, märkä sekä pisarrus. Vähän meinasin aina vetojen välissä nousta kylmä hiki otsalle pinnan ollessa laikukas, mutta tutun odottelun jälkeen ohenne haihtui ja värimassa oli silkin himmeän tasainen. Lakkaa vedin kaikkialle ensin yhden kuivan reissun kynneksi, ja karmiin tuli kaksi märkää kerrosta päälle, kun vastaavasti kylkipeltiin vedin peräti kolme märkää.

Lakka ei valunut mistään, isompia roskiakaan ei tullut, joten... wait for it, tämä meni nappiin!

Allekirjoittanuthan se sieltä kurkkii maalipinnalta maski naamalla :-) Nyt olisi se isoin rustistus tehty, mutta tekemistä riittää yhä ja lista on pitkä ennen ajamaan pääsemistä. Eiköhän kuitenkin anneta tinnerihuurujen vähän vielä tuulettua niin itseltäni kuin lukijoiltakin...?

25.4.2024 Kasattuani muutaman osasen takaisin jo autoon päin ja poistaessani suojaukset, lähdettiin kohti seuraavaa rutistusta, taka-akselin uudelleen rakennusta päin. Purin tuttuun tapaan kardaania ja muuta hilpettä pois, jonka jälkeen alkoi takakelkan hivuttaminen irti autosta. Sieltähän se lopuksi liukui ulos tunkilla ja lankku viritelmillä. Kaikki pultit aukesivat kivasti pyssyllä ehjinä. Samoilla höyryillä purin jo apurungon vapaaksi, mistä johtuen kuvassa näkyvät enää perä ja tukivarret. 

Apurunko oli pintaruosteessa, mutta homma alkoi jälleen kerran puslien pois ähkimisellä, etenkin ne peränkannakepuslat panivat kampoihin.

Kahden tunnin hionnan jälkeen oltaisiin valmiita värille. Tätä kirjoittaessa ovat jo Annitrolit muhimassa, koska aloittelen pian maalauksen, värillähän ei ollut väliä kunhan sen on vaan...

26.6.2024 ...musta, joka minun mielestä asiaan kuuluvin väri alkuperäiskuntoisen Omegan aprunkoon. Eilen palattiin siis hetkeksi vielä ruiskun varteen kun osat saivat Hammer-alkydimaalin päälleen.

Nämä osat jäävät piiloon auton alle, mutta mainittakoon silti ettei tullut edes yhtään valumaa, vaikka vedin koko purkin tinnerillä ohennettuna tuohon. Myös nuo tukilevyt tulivat samaan sävyyn. Huomatkaa viuhkan säätöön pyhitetty pelti taustalla :-)

Sierralle varatussa tallissa odottaa sitten jonkin sortin lava täynnä karkkia, lukkoperä, kaikki takakelkan puslat, etutukivarret, raidetangot, aurauksensäätötangot ja ylävesiletku konehuoneeseen. Seuraavana tosin alan ottamaan pintaruosteita kiinni runkopalkeista, joten varsinainen karkkipäivä siirtynee ensi viikolle. Täytyy odottaa että alustan osien maali saavuttaa täyden kovuuden.

28.6.2024 Odotellessa hiljattain maalattujen osien lopullista kuivumista, kävin kiinni pohjan sekä runkopalkkien ruosteisiin. Kuten todettua kyse oli vain pintakorroosiosta, joten hommaan ei mennyt paria tuntia pidempään kierrellessä teräsharjalaikalla ongelma kohdat läpi. Tämän jälkeen annoin fosforihapon (Annitrol) vaikuttaa neljä tuntia, sitten vedinkin jo Temacoat RM40- epoksia päälle. Joskus olen toki odottanut pidemmänkin aikaa, mutta uskoisin että 29 asteen helle vähän nopeuttaa hapon vaikutusta... Epoksin kuivuttua pitäisi vielä sutia massaa vähän tuonne, minkä jälkeen saisi viimein alkaa vaihtamaan uutta puslaa ja kasaamaan osia takaisinpäin.

1-3.7.2024 Sudittuani massat vielä pohjaan alkoi taas se tukivarren puslien vaihto taistelu. Tällä kertaa kuitenkin meni siinä määrin helpommin että ehdin kuvata välivaiheetkin, joten käydäänpä syvempää luotaamalla homma läpi. Sisempi pusla on selkeästi tiukemmalla sovituksella ja muistuttaa aavistuksen ns. uniball-puslaa. Tuossahan täytyy vanhasta puslasta ensin poistaa olake, jotta hylsyn saa asetettua tukivartta vasten. Itse tein virheen siinä kohtaa kun yritin painaa vanhaan puslaa ulkoreunalta pois, se nimittäin kestää painaa keskeltäkin eikä holkki irtoa vulkanoinnistaan. Taktiikkana siis kierretanko, isohylsy ja pieni hylsy. Uuden paikalleen saanti vastaavasti isolla hylsyllä ja sopivalla teräslevyllä puslaan olakkeen puolelta vetäen. Kävi vain sellainen kämmi, että sain mustankierretangon rikottua, minkä johdosta loput puslat tehtiin perus harmaallatangolla...

Ulompi pusla tuli oikeastaan vaivatta pois ja paikalleen. Toki käytin apuna asennusrasvaa. Vanhasta leikkasin toiseltapuolen olaketta pois, jolloin lähti helpommin liikkeelle.

Tulevan lukkoperän kunnostus alkoi tyhjennuspropun auki saamisella, hitsaamallahan se taas piti avata. Sain onneksi kannan pysymään suht. ehjänä ja siihen menee edelleen kuusiokoloavain aika nätisti. Ainoa varsinainen huolto jonka tein, oli luonnollisesti uusien stefojen vaihto.

Apurunkoon tulevat peränkannakepuslat vedin paikalleen samalla menetelmällä mitä tukivarsissakin. Tässä täytyy vaan mitata ettei vedä puslia liikaa sisään, väliksi pitää jäädä keskellä 300-302mm, jotta perä menee nätisti paikalleen.

Isojen puslien asennukseen käytin tuttua vekotinta Sierra-ajoilta. Siinä määrin improvisoin, että lisäsin Omegan jarrulevyn, joka painaa puslaa ulkolaidalta eikä vulkanoinnista. Lisäksi aiemmin vahvistin 521 Sikaflexillä kaksi kannakepuslaa takaosasta kelkkaa, niitä kun ei uusina enää saa mistään.

Lopulta kaikki piti niputtaa, samalla tuli uudet vakaajanpuslat sekä uudet aurauksensäätötangot. Niin tukivarsien kuin itse länkiraudan puslat ovat siis alkuperäisosia jotka tilattu Saksasta, vastaavasti perän- ja vakaajanpuslat ovat merkkiä FAG. Aurauksensäätötangot tulivat SKF:n pussissa, joten voidaan puhua aika laadukkaasta kokonaisuudesta! Seuraavana täytyisi sitten kylmähiki otsalla nostella tuo koko hökötys autoon kiinni.

4.7.2024 Vihdoinkin tämä urakka alkoi saavuttaa maalin, ja ryhdyin taiteilemaan tunkilla taka-akselistoa autoon. Asetin ensin tunkin siten, että koko kelkka nousee tasaisesti enkä joudu lihasvoimalla sitä juurikaan ohjaamaan. Varovasti lähenin kiinnityspisteitä. Aluksi iskarin alapäät kiinni, sen jälkeen poikkipalkin kiinnitykset ja lopuksi apunrungon etummaisen pultit. Kolmen tunnin ährmäämisen jälkeen voidaan sanoa sen olevan siinä! Ylimääräistä varoivaisuutta kun hommaan tuovat mm. ABS:n ja Xenoien tasovalvonnan johdot. Kaikkiin pultteihin sipaisin vähän kuparirasvaa, jos joskus joutuu syystä tai toisesta irroittamaan osaa.

Vaikein on nyt takana, mutta pientä näpräystä toki riittää. Uskoisin viimeistään etutukivarsien ja nelipyöräsuuntauksen jälkeen olevan alla sellainen kutos-Omega joka kulkee suoralla suoraan ja mutkassa menee entistäkin paremmin kylki edellä!

5-12.7.2024 Nyt hurahtikin pidempi väli viimeisestä päivityksestä, joten summaan kerralla viikon tapahtumat. Kuvia otin ikävä kyllä vain nimellisen määrään, joten osan matkaa mennään ns. lässyttämällä. Aloitetaanpa siis. Kardaanin ja pakoputken ruuvasin takaisin ensitöikseni. Tämän jälkeen oli aikeena aloittaa helpot hommat, joka jäi aikeeksi... Laatikossa odotti uusi tukivarsi pari etuakselille, minkä johdoista ryhdyin löysin rantein purkamaan apukuskin puolta, mutta sen uuden varren paikalleen saanti olikin sitten tuskaista. Saatuani puslienholkit suurinpiirtein hollille apurungon reikien kanssa, onnistuin pudottamaan yhden pultin... johonkin. En tässä kohtaa ollut täysin varma minne, mutta pitkän etsimisen jälkeen näin apurungon sisässä jotain vaalean harmaata ja magneetilla lopulta sain pultin ongittua pois. Kuskinpuoli meni noin kolmanneksessa siitä ajasta joka tällä sivulla kului :-) Molemmat varret sain näin ollen vaihdettua ja pultit lopulta kireällä.

Raidetankojen vaihdon ongelmat alkoivat kun avasin paketin, tilasin Hollannista alkuperäiset osat, mutta oikeanpuolen tanko oli käytetty osa! Tilasin heti Motonettiin uuden tarviketangon, jotta saisin auton joskus ajoonkin. Siellä tosin oli vain peruslaatuisia osia. Jännityksellä odotin mitä sontaa saapuu kun tiskille pääsee. Välissä säädin käsijarrun täydelliseen kuntoon liikeradan kuin kenkien asennon puolestakin. Torstaina osa saapuikin jo ja ilokseni huomasin että sehän oli TRW:n tekele! Nyt tulee laaudukkaat osat molemmin puolin. Raidetankojen asennuksen ohessa rasvasin etujarruista kriittiset kohdat. Tämän jälkeen asensin taakse paksummat 17,5mm jarrupalat, jolloin männät eivät jää niin paljoa ulos. Jarrujen ilmauksen jälkeen alkoi alusta remontti olla paketissa.

Kuvassa vaihdettujen alustaosien saldo.

Perjantaina ruuvailin takapuskurin ja muovihelmat kiinni. Takapuskurin sivukiinnitykseen hommasin Peugeotin pussissa olevia kiinnikkeitä, joissa M6-kierre, tällä tavoin sain tukevasti osan istumaan ilman patentteja, vaikka nyt mennään sitten jo kohti PSA-konsernia... :-) Myöskin suihkin kotelonsuojaa helmaan sekä kaaren sisäpuolelle konttiin. Perään ruuttasin niin ikään uudet öljyt. Valitettavasti laittoa riittää YHÄ, koska automaattilaatikko vuotaa öljyä ja jäähdytin vuotaa yläosasta nestettä, näitä tutkitaan tulevalla viikolla, leima loppuukin jo siitä seuraavalla :-/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor