opel_omega

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

Opel Omega b2 -00 3.0 24v V6 "Sportimmaksi salooniksi"

OSA 3.

31.5-14.6-2024 Pitkän tauon jälkeen päästään ihan ihka oikean harrasteauton kimppuun. Suunnitelmien kirjo kutos-Omegan pään menoksi tälle kesälle oli suhteellisen kattava, mutta yhdeksi päätavoitteeksi muodostui kuitenkin saada kori, etenkin ulkokuori viimeisteltyä loppuun saakka. Kuskin takakaaressahan oli maali kupruillut jo, joten paras lääke keväällä iskeneeseen aika lailla jo kroonistuneeseen maalauskuumeeseen olisi tehdä tuo kohta ensin kuntoon. Se kun olisi viimeinen näkyvä ruostevaurio tässä autossa. Kuitenkin heräsi epäilys kuskin helman kunnosta, joten ajattelin että tarkastan sen ihan ensimmäisenä. Koko homma alkoi pienellä purkutyöllä eli puskurin ja muovihelman irroituksella. Helposta tuli taas vaikeaa ja takapuskurin sivukiinnnitysruuveja saikin taistella tolkuttoman kauan aikaa irti minilaikalla...

Saatunani muovihelmankin vielä pois, ei näyttänyt kovin hyvältä. Kuten tyypillistä näissä, oli joku pikakorjaaja tunkannut/nostanut autoa edessä suoraa helmasta. Eikö todellakaan ihmisilä ole mitään hajua auton oikeista nostokohdista kun aina näitä tulee vastaan?

Niin edellisessä kuin tässäkin kuvassa näkyy myös ruostereikä.

Puhdistin pintaruosteet ja leikkelin mädät kohdat pois. Vaikka nyt paikkaankin helmaa sieltä täältä, halusin tehdä homman kunnolla, joten porasin alhaalta pistehitsit auki irroittaen vain vaurioituneet pellit vahingoittamatta ehjiä rakenteita.

Uudet korjauspalat päittäin hitsaten kiinni ja kevyt hionta. Tuli sekin huomattua että pitänee vaihtaa uusi spiraali Esabiin kohta puolin, takkuaa aika ajoin langansyöttö ihan huolella.. Hitsausten ohessa käsittelin Annitrolilla pintaruostekohdat.

Lopuksi jokainen työstetty alue sai päälle Temacoat RM40 2k epoksia. Näyttää kyllä todela irstaalta väriyhdistelmältä, mutta jää onneksi 100% muovihelman alle piiloon.

Kaarityömaa alkoi näistä näkymistä. Kaikeksi iloksi tuolta paljastui peräti kaksi reikää!

Ulomman pellin päästelin surutta pois rälläkällä. Sisäkaari näytti aika happamalta sekin.

Tuosta erottuu hyvin ulomman varsinaisen kaaripellin todellinen kunto. Tuollaisia ei ikinä tulisi saamaan kitillä piiloon tai korjattua...

Puhdistelin reunat hitsausta varten ja tein varotoimenpiteenä mitat alkuperäisestä kaaresta ennen laikkausta.

Sisäkaaren teko oli ensimmäinen peltityönosuus. Minulla oli onneksi "jigi" valmiina edellisestä käyttö-Omegan kaari projektista, joten homma kävi vanhasta muistista ja osastakin tuli kerrasta oikeankätinen :-)

Tässä omavalmiste korjauspelti on jo hepattu ja istuu todella nätisti.

Hitsaus oli kuta kuinkin lasten leikkiä ja työergonimiakin verraten parempi mitä helman hitsauksissa.

Koska entinen levyseppähitsaaja olen, niin halusin tutkia vastapuolta eli ns. juurenpuolta. Tässä käy nimenomaan ilmi miksi ne pellit tulee hitsata päittäin eikä limittäin, tuo liitos ei muuten petä.

Vaikka piiloon tuo hitsaus jääkin, hioin silti palkoa matalammaksi ja tietysti sinkkimaalia väliin.

Ulomman kaaren ostin Klokkerholmin tekemänä, valmis korjauspelti siis, josta leikkasin sopivan palan tähän.

Uusi kaari hepaten hollille...

...jatkaen heppaillen aina loppuun saakka aina välissä paineilmalla jäähdyttäen ja täpät lamellilaikalla hioen.

Ulkokaaren liitin sisempään tulppahitsein. Tässä kohtaa puristit ehkä repivät pussihousunsa, sillä tehtaalta lähtiessä tuo on ollut liimalla, mutta kukapa sen tuolta huomaisi...?

Tilapäissuojaksi halpaa primeriä ettei kerää turhaa hilsettä yön aikana.

Pohjia saikin hieroa pitkään, sillä oli vain 12 astetta lämmintä, mistä johtuen kitin kovettumista odoteltiin kolmikertainen aika siitä mitä purkissa lukee.. Sai sen kitinkin levittää kolmesti että sain omaan silmään siedettävän lopputuloksen. Tuttuun tapaan aloitin 80-paperilla hiomaan kaikki raput pois ja siitä paperi kerrallaan hienonnellen aina 240-karkeuteen saakka. Paperiksi hommasin Motonetistä Mirkan tekeleitä, koska halvemmat menevät heti tukkoon. Kuten kuvasta huomaa hioin mataksi myös sisäkarmin, jottei raja korjausmaalauksesta erottuisi edes ovea avatessa.

Auton suojaus etenikin sitten puoleen yöhön saakka jotta pysyin aikataulussa, ovat nimittäin harvassa sellaiset päivät ettei satanut vettä ja ilmankosteus olisi sitä kautta riittävän alhainen maalamiseen.

Seuraavana päivänä oltiin valmiita vetämään pohjmamaalit ylle. Ensin kaksi kerrosta 1:1 2k-epoksia, josta tuli muuten ihan luokattoman tasainen, maalipinta peilasi ennen kuivumistaan! Heti märkää märälle -periaatteen mukaan vedin päälle kolme kierrosta 2k akryyli hiontaväriä. Tässä meinasi käydä hullusti, kun viuhkan ääni oli vähän outo ja ruiskua pestessä huomasin suuttimen jääneen löysälle... Pinnasta tuli kuitenkin taas tasainen, joten ehkä pitää jatkossakin jättää suutin löysään? :-)

Leikki sikseen, kahden päivän päästä tein ns. välipohjatyöt. Sellaisiksi riitti koko alueen hionta harmaalla karhuntassulla, jotta sai "kiillon" pois hiontaväristä.

Kynnyksen rajaa hieroin vesissä auki ja uusi pintamaalinraja vähän kauemmaksi tehden.

Värimassan kaadoin värisihdin läpi ruiskuun ja sitä meni jälleen kolme vetoa, kuiva, märkä sekä pisarrus. Vähän meinasin aina vetojen välissä nousta kylmä hiki otsalle pinnan ollessa laikukas, mutta tutun odottelun jälkeen ohenne haihtui ja värimassa oli silkin himmeän tasainen. Lakkaa vedin kaikkialle ensin yhden kuivan reissun kynneksi, ja karmiin tuli kaksi märkää kerrosta päälle, kun vastaavasti kylkipeltiin vedin peräti kolme märkää.

Lakka ei valunut mistään, isompia roskiakaan ei tullut, joten... wait for it, tämä meni nappiin!

Allekirjoittanuthan se sieltä kurkkii maalipinnalta maski naamalla :-) Nyt olisi se isoin rustistus tehty, mutta tekemistä riittää yhä ja lista on pitkä ennen ajamaan pääsemistä. Eiköhän kuitenkin anneta tinnerihuurujen vähän vielä tuulettua niin itseltäni kuin lukijoiltakin...?

25.4.2024 Kasattuani muutaman osasen takaisin jo autoon päin ja poistaessani suojaukset, lähdettiin kohti seuraavaa rutistusta, taka-akselin uudelleen rakennusta päin. Purin tuttuun tapaan kardaania ja muuta hilpettä pois, jonka jälkeen alkoi takakelkan hivuttaminen irti autosta. Sieltähän se lopuksi liukui ulos tunkilla ja lankku viritelmillä. Kaikki pultit aukesivat kivasti pyssyllä ehjinä. Samoilla höyryillä purin jo apurungon vapaaksi, mistä johtuen kuvassa näkyvät enää perä ja tukivarret.

Apurunko oli pintaruosteessa, mutta homma alkoi jälleen kerran puslien pois ähkimisellä, etenkin ne peränkannakepuslat panivat kampoihin.

Kahden tunnin hionnan jälkeen oltaisiin valmiita värille. Tätä kirjoittaessa ovat jo Annitrolit muhimassa, koska aloittelen pian maalauksen, värillähän ei ollut väliä kunhan sen on vaan...

26.6.2024 ...musta, joka minun mielestä asiaan kuuluvin väri alkuperäiskuntoisen Omegan aprunkoon. Eilen palattiin siis hetkeksi vielä ruiskun varteen kun osat saivat Hammer-alkydimaalin päälleen.

Nämä osat jäävät piiloon auton alle, mutta mainittakoon silti ettei tullut edes yhtään valumaa, vaikka vedin koko purkin tinnerillä ohennettuna tuohon. Myös nuo tukilevyt tulivat samaan sävyyn. Huomatkaa viuhkan säätöön pyhitetty pelti taustalla :-)

Sierralle varatussa tallissa odottaa sitten jonkin sortin lava täynnä karkkia, lukkoperä, kaikki takakelkan puslat, etutukivarret, raidetangot, aurauksensäätötangot ja ylävesiletku konehuoneeseen. Seuraavana tosin alan ottamaan pintaruosteita kiinni runkopalkeista, joten varsinainen karkkipäivä siirtynee ensi viikolle. Täytyy odottaa että alustan osien maali saavuttaa täyden kovuuden.

28.6.2024 Odotellessa hiljattain maalattujen osien lopullista kuivumista, kävin kiinni pohjan sekä runkopalkkien ruosteisiin. Kuten todettua kyse oli vain pintakorroosiosta, joten hommaan ei mennyt paria tuntia pidempään kierrellessä teräsharjalaikalla ongelma kohdat läpi. Tämän jälkeen annoin fosforihapon (Annitrol) vaikuttaa neljä tuntia, sitten vedinkin jo Temacoat RM40- epoksia päälle. Joskus olen toki odottanut pidemmänkin aikaa, mutta uskoisin että 29 asteen helle vähän nopeuttaa hapon vaikutusta... Epoksin kuivuttua pitäisi vielä sutia massaa vähän tuonne, minkä jälkeen saisi viimein alkaa vaihtamaan uutta puslaa ja kasaamaan osia takaisinpäin.

1-3.7.2024 Sudittuani massat vielä pohjaan alkoi taas se tukivarren puslien vaihto taistelu. Tällä kertaa kuitenkin meni siinä määrin helpommin että ehdin kuvata välivaiheetkin, joten käydäänpä syvempää luotaamalla homma läpi. Sisempi pusla on selkeästi tiukemmalla sovituksella ja muistuttaa aavistuksen ns. uniball-puslaa. Tuossahan täytyy vanhasta puslasta ensin poistaa olake, jotta hylsyn saa asetettua tukivartta vasten. Itse tein virheen siinä kohtaa kun yritin painaa vanhaan puslaa ulkoreunalta pois, se nimittäin kestää painaa keskeltäkin eikä holkki irtoa vulkanoinnistaan. Taktiikkana siis kierretanko, isohylsy ja pieni hylsy. Uuden paikalleen saanti vastaavasti isolla hylsyllä ja sopivalla teräslevyllä puslaan olakkeen puolelta vetäen. Kävi vain sellainen kämmi, että sain mustankierretangon rikottua, minkä johdosta loput puslat tehtiin perus harmaallatangolla...

Ulompi pusla tuli oikeastaan vaivatta pois ja paikalleen. Toki käytin apuna asennusrasvaa. Vanhasta leikkasin toiseltapuolen olaketta pois, jolloin lähti helpommin liikkeelle.

Tulevan lukkoperän kunnostus alkoi tyhjennuspropun auki saamisella, hitsaamallahan se taas piti avata. Sain onneksi kannan pysymään suht. ehjänä ja siihen menee edelleen kuusiokoloavain aika nätisti. Ainoa varsinainen huolto jonka tein, oli luonnollisesti uusien stefojen vaihto.

Apurunkoon tulevat peränkannakepuslat vedin paikalleen samalla menetelmällä mitä tukivarsissakin. Tässä täytyy vaan mitata ettei vedä puslia liikaa sisään, väliksi pitää jäädä keskellä 300-302mm, jotta perä menee nätisti paikalleen.

Isojen puslien asennukseen käytin tuttua vekotinta Sierra-ajoilta. Siinä määrin improvisoin, että lisäsin Omegan jarrulevyn, joka painaa puslaa ulkolaidalta eikä vulkanoinnista. Lisäksi aiemmin vahvistin 521 Sikaflexillä kaksi kannakepuslaa takaosasta kelkkaa, niitä kun ei uusina enää saa mistään.

Lopulta kaikki piti niputtaa, samalla tuli uudet vakaajanpuslat sekä uudet aurauksensäätötangot. Niin tukivarsien kuin itse länkiraudan puslat ovat siis alkuperäisosia jotka tilattu Saksasta, vastaavasti perän- ja vakaajanpuslat ovat merkkiä FAG. Aurauksensäätötangot tulivat SKF:n pussissa, joten voidaan puhua aika laadukkaasta kokonaisuudesta! Seuraavana täytyisi sitten kylmähiki otsalla nostella tuo koko hökötys autoon kiinni.

4.7.2024 Vihdoinkin tämä urakka alkoi saavuttaa maalin, ja ryhdyin taiteilemaan tunkilla taka-akselistoa autoon. Asetin ensin tunkin siten, että koko kelkka nousee tasaisesti enkä joudu lihasvoimalla sitä juurikaan ohjaamaan. Varovasti lähenin kiinnityspisteitä. Aluksi iskarin alapäät kiinni, sen jälkeen poikkipalkin kiinnitykset ja lopuksi apunrungon etummaisen pultit. Kolmen tunnin ährmäämisen jälkeen voidaan sanoa sen olevan siinä! Ylimääräistä varoivaisuutta kun hommaan tuovat mm. ABS:n ja Xenoien tasovalvonnan johdot. Kaikkiin pultteihin sipaisin vähän kuparirasvaa, jos joskus joutuu syystä tai toisesta irroittamaan osaa.

Vaikein on nyt takana, mutta pientä näpräystä toki riittää. Uskoisin viimeistään etutukivarsien ja nelipyöräsuuntauksen jälkeen olevan alla sellainen kutos-Omega joka kulkee suoralla suoraan ja mutkassa menee entistäkin paremmin kylki edellä!

5-12.7.2024 Nyt hurahtikin pidempi väli viimeisestä päivityksestä, joten summaan kerralla viikon tapahtumat. Kuvia otin ikävä kyllä vain nimellisen määrään, joten osan matkaa mennään ns. lässyttämällä. Aloitetaanpa siis. Kardaanin ja pakoputken ruuvasin takaisin ensitöikseni. Tämän jälkeen oli aikeena aloittaa helpot hommat, joka jäi aikeeksi... Laatikossa odotti uusi tukivarsi pari etuakselille, minkä johdoista ryhdyin löysin rantein purkamaan apukuskin puolta, mutta sen uuden varren paikalleen saanti olikin sitten tuskaista. Saatuani puslienholkit suurinpiirtein hollille apurungon reikien kanssa, onnistuin pudottamaan yhden pultin... johonkin. En tässä kohtaa ollut täysin varma minne, mutta pitkän etsimisen jälkeen näin apurungon sisässä jotain vaalean harmaata ja magneetilla lopulta sain pultin ongittua pois. Kuskinpuoli meni noin kolmanneksessa siitä ajasta joka tällä sivulla kului :-) Molemmat varret sain näin ollen vaihdettua ja pultit lopulta kireällä.

Raidetankojen vaihdon ongelmat alkoivat kun avasin paketin, tilasin Hollannista alkuperäiset osat, mutta oikeanpuolen tanko oli käytetty osa! Tilasin heti Motonettiin uuden tarviketangon, jotta saisin auton joskus ajoonkin. Siellä tosin oli vain peruslaatuisia osia. Jännityksellä odotin mitä sontaa saapuu kun tiskille pääsee. Välissä säädin käsijarrun täydelliseen kuntoon liikeradan kuin kenkien asennon puolestakin. Torstaina osa saapuikin jo ja ilokseni huomasin että sehän oli TRW:n tekele! Nyt tulee laaudukkaat osat molemmin puolin. Raidetankojen asennuksen ohessa rasvasin etujarruista kriittiset kohdat. Tämän jälkeen asensin taakse paksummat 17,5mm jarrupalat, jolloin männät eivät jää niin paljoa ulos. Jarrujen ilmauksen jälkeen alkoi alusta remontti olla paketissa.

Kuvassa vaihdettujen alustaosien saldo.
Perjantaina ruuvailin takapuskurin ja muovihelmat kiinni. Takapuskurin sivukiinnitykseen hommasin Peugeotin pussissa olevia kiinnikkeitä, joissa M6-kierre, tällä tavoin sain tukevasti osan istumaan ilman patentteja, vaikka nyt mennään sitten jo kohti PSA-konsernia... :-) Myöskin suihkin kotelonsuojaa helmaan sekä kaaren sisäpuolelle konttiin. Perään ruuttasin niin ikään uudet öljyt. Valitettavasti laittoa riittää YHÄ, koska automaattilaatikko vuotaa öljyä ja jäähdytin vuotaa yläosasta nestettä, näitä tutkitaan tulevalla viikolla, leima loppuukin jo siitä seuraavalla :-/
15.7-10.8.2024 Tällä kertaa päivityksen päiväys pitää täsmälleen paikkansa, kun pienestä tiivisteen vaihdosta tuli painajainen. Onneksi painajaisissa on yksi hienokin puoli, niistä herää ennen pitkään. Automaattilaatikko vuoti öljyä siirtäjäntangon stefalta, ensin purin pois vaihdevivuston ja itse tunnistimen akselin päästä, josta siitäkin meni toinen kannake poikki... Sain kuitenkin patentoitua ratkaisun jolla vahingon pystyi korjaamaan. Stefa alkoi jo näkyä, mutta se ei tullut ulos meisselillä kampaemalla. Ei piikillä, ei vinoilla meisseleillä ei millään! Amerikassa tuota vedetään ulos erikoistyökalulla, jollaisen sain Amazonin kautta tilattua. Työkalu ei kuitenkaan mennyt ilman muokkausta akselin ympärille ja muokattunakaan sillä ei saanut tiivisteestä otetta. Kokeilin vielä toissapäivänä tiivstekoukkuja, tuloksetta. Tietoa työvaiheisiin ei löytynyt Opel Clubin eikä edes brittien Omega Owners- foorumin kautta. Aikeena olikin jättää projekti sivuun ja irroitta ensi kesänä laatikko autosta, kunnes löysin varman oloista tietoa ulkomaalaiselta Isuzu-aiheiselta foorumilta. Kyllä Isuzu! Kyseisessä autossa käytetään samaa 4L30E-laatikkoa ja ongelman ratkaisu oli purkaa koko akselin pois laatikosta ulospäin.

Nappasin öljypohjan pois jonka jälkeen sisäpää akselista näkyi jo. Vaikein ja pelottavin vaihe oli saada akselia tukeva sokka pois laatikon rungosta, joka lähti omassa tapauksessa vain pihdeillä vetämällä. Tämän jälkeen avasin vain sisäpäästä 17mm mutterin ja osa tuli pois laatikosta.

Viimein oltiin tilanteessa jota en uskonut pääseväni taltioimaan kameralle... Stefa tuli pois!

Tiivisteen mahtui siis kampeamaan kun akseli ei enää ollut tiellä. Samalla tulee nyt eteen laatikkoöljyjen sekä suodattimen vaihto. Tämä tiivisteen irroitus taistelu onkin pisin yhden osan pois saamista koskeva tapaus ikinä, ei kannattanut kuitenkaan luovuttaa. Toivo elää että kutos-Omega pääsisi vielä tien päälle tänä... syksynä.

13-17.8.2024 Uuden stefan asensin paikalleen sopivaa hylsyä käyttämällä, akselin ollessa vielä pois tieltä. Seuraavaksi alkoi se kellosepän käsiä vaativa homma akselin takaisin saamiseksi. Tärkeintä oli laittaa huolella jäätä hattuun eikä kiirehtiä, sillä akselin sisäpään hahlo on todella matala ja sen pitää asettua ensin kunnolla rattaaseen ennen kuin tuota mutteria alkaa kiristää. Testailinkin kokoajan että ratas liikkuu akselin mukana ja näin ollen akseli on pohjassa. Lopuksi mutterin kirinnän jälkeen sai sokan napauttaa reikäänsä jolloin vaikein oli takana.

Sielläpä se on.

Öljypohjiin asensin uudet tiivisteet. Ennen asennusta kävin reiät läpi M6-kierretapilla ja toki kaavin tiivistejäämät pois. Kummankin pohjan laitoin vain 10Nm momenttiin, vaikka 12 taitaa olla virallinen arvo. Uskoisin että pysyy tuollakin tiukkuudella ja ei ole pulttien kierteet niin lujilla. Vaihteensiirrinmoduulin laitoin korjatulla kannakkeella paikalleen. Laatikkoon työnsin öljyä aluksi propun tasalle saakka, jonka jälkeen testasin Opcomilla että joka pykälä vastaa valittua asentoa. Sitten saikin jo laittaa koneen käymään loppujen öljyjen lisäämistä varten. Se oli tuskallisen hidasta ilman ajosiltoja, aina tunkilla autoa ylös, öljyn lisäystä, tarkistus pyörät maassa ja taas ylös että mahtuu propun ruuvaamaan kiinni. Sitä hämmästelen että mikä pakkomielle asentajilla on vetää öljyproput aivan järkyttävän tiukkaan, tässäkin tapauksessa ensimmäinen avaus kävi puolenmetrin jatkovarrella...

Lopuksi ajoin jo autoa ulos tallista, se siis liikkuu taas omin voimin! Lukkoperä tuli vahingon kautta testattua toimivaksi, kun meinasi etupää juuttua kynnykseen ja kaksi raitaa jäi verstaan lattiaan :-)

Laatikossa odottaa vielä uusi jäähdytin, joka täytyy ennen leimaa saada vielä kiinni. Lainatkseni Gordon Ramseyta: "We might be down, but were are not fucking out"...

21.8-24.8.2024 Syylärin vaihto käynnistyi imuputkien irroituksella, joka tuntuu aina menevän ähräämisen puolelle. Irroittelin kaikki letkut, johdot ja myöskin lootalle menevät linjat. Lopuksi kitkuttelin kennon pois flektineen.

Uuteen jäähdyttimeen siirtelin anturit, kiertovesipumpun ja itse flektin. Yhteen flektin kannakkeeseen piti tehdä uudet lovet, koska tarvikekennossa oli pokkaus taaempana, mutta muutoin kaikki meni suoriltaan. Osa löytyi muuten ihan Motonetistä, olennaista että pitää olla kutoseen sopiva ja pitää olla maininta automaattilaatikosta, muutoinhan kaksi putkeä jää vaille lähtöjä.

Kenno takaisin autoon ja perään lukuisten letkujen liittelyä. Varsinkin alavesiletkun alkuperäisen jousiklemmarin takaisin saaminen siirtoleukapihdeillä vaati vähän akrobatiaa. Lopulta kaikki löysi paikkansa, osan ollessa siististi paikallaan ilman yhden ainoaa patenttia. Täytin järjestelmän ja laitoin auton käymään. Mistään havainnut vuotoja ja lämmöt pysyivät täysin aisoissa, ilman flektin tarvetta käynnistyä. Toki puhaltimien toiminnan testaan vielä pistokkeesta ennen pitempiä ajoja.

Launantaina vaihdoin uudet 5w40-öljyt, suodattimen sekä propun. Öljyinä ne Valvolinet jotka nelos-Omegaankin tuli. Saa sitten lisätä samasta purkista molempiin jos tarvitsee :-) Lopuksi pesin auton puhtaaksi. Ennen leimaa täytyy vielä selvittää miksi kumpikin pakoputkenlaippaliitos pörisee hieman. Pörinä alkoi sen jälkeen kun putket käytin irti, joten uskoisin että täytyy vaan kohdistaa laipat paremmin.

Myöskin nuo hirveät tarvikevanteet lähtevät ja ruuvaan 17" Intrat alle. Lisäksi leiman jälkeen tarkastan vielä laatikkoöljyntason ja lisään uuden tiivisteen propulle sitten.

Toivon mukaan seuraava päivitys olisi leimalla käynti, ainakin vaikuttaa tähän mennessä kaikki aika lupaavalta.

26.8.2024 Alle vaihtuivat vielä sunnuntaina ehkä yhdet makoisimmista Omegan alkuperäisvanteista, vaikkeivat aivan kaaren tasalle tulekaan. Katsastuspäivään mahtuikin sitten kerrakseen dramatiikkaa. Ajoin auton ensin tankile vaan sehän yrittänytkään startata enää lähtiessä. Solenoidi naksahti, mutta muuta ei tapahtunutkaan.. Sain avuliaalta kanssa autoilijalta yleismittaria jolla todettiin akun olevan tyhjä ja vielä avuliaammalta huoltoaseman henkilökunnalta apuvirtaa, jonka jälkeen takaisin tallille lataamaan akkua. Odotellessa säädin karkeasti lisää haritusta kuljettajan etupyörälle. Latailun jälkeen ei edelleenkään jaksanut startata, joten nappasin nelos-Omegasta akun tähän jolla ajoin sitten konttorille. Muuten meni hyvin, vaikka hylky tuli päästöjen takia. Tiesin että putken vuoto sekoittaa nyt niitä arvoja, joten auto kokonaan pukeille ja laippoja kohdistelemaan. Pörinä ei tuosta huolimatta ottanut hiljentyäkseen, kunnes näin oman peukaloni putken läpi eli reikähän sieltä löytyi... Äkkiä putkisto pois ja tallin edustalla hitsasin siihen pienen paikan. Homma meni niin sutjakkaasti, että konttori edelleen auki, mistä johtuen karautin uudestaan näyttämään Omegaa. Päästöt läpi heilahduksen kera ja leima tuli paperiin! Ehjällä putkella arvot olivat suorastaan häkellyttävän hyvät, esimerkiksi HC oli 9 ja CO2 14.7, mikä tarkoittaa ettei tuon täydellisemmin voi moottori toimia.

28.8.2024 Tänään ajoin 10km lenkin jolla sain laatikon lämpimäksi ja tarkistin öljytason lopullisesti. Uutta ATF Dextron 3-öljyä piti lisätä enää vain 3 desiä, että alkoi valua pois propusta. Lopuksi vielä tarkistustulppaan uusi kuparitiiviste ja auto olisi tuolta erää valmis. Huomasin kuitteja tutkiessa takuun olevan yhä voimassa vialliselle akulle. Luultavasti käyn palauttamassa sen Motonetiin ja yritän saada hyvityksen uuteen parempaan akkuun. Lisäksi nelipyöräsuuntaukseen pitäisi jaksaa varailla aika :-)

30.8-1.9-2024 Akkuasia meni reklamaatiotiimin käsittelyyn ja odottelen heidän päästöstään, mielestäni aivan päivän selvästä viasta. Akkuun liittyy myös seuraava pienimuotoinen alaprojekti. Huomasin että nelos-Omegassa akulle on ihan virallinen kannakerauta, kun tässä se on ilmeisesti hävinnyt vuosien saatossa ja korvattu vaan prikalla. Onneksi tallilla sattui olla juuri sopivan vahvaa teräslevyä, josta aloin tekemään kopiota alkuperäisestä osasta.

Kappale koostui kahdesta palasta, kuvassa se alempi joka vaati eniten mittailuja ja taivutuksia. Mittailuissa auttoi eniten pahvimallin apuna käyttäminen. Nuo reiät porasin tulppahitsejä varten, koska tehtaallahan homma oli tehty kahdella pistehitsillä.

Ylemmän osan tein aavistuksen soveltaen, koska en aio laittaa maakaapelia kiinni noihin korviin. Se vain hankaloittaisi turhaan akun irroitusta, joten lähinnä muodot tulevat estetiikka edellä enkä tehnyt myöskään reikiä, kaapeli kun ei edelleenkään enää kiinnity rautaan.

Hitsaten yhteen...

...ja mustaa Hammeria päälle ihan spray-pullosta. Nyt on akku sitten tukevasti kiinni ja tyylikkään näköisesti!

2.9.2024 Iltapäivästä kävin Iisalmessa säädättämässä pyöräkulmat ja reitti takaisin kulki poikkeuksellisesti Pielaveden kautta, tarkalleen ottaen Peltosalmen läpi. Kyseinen maantie osoittautui aivan uskomattomaksi ajotieksi, korkeusvaihteluja, mutkia, pitkiä suoria ja ihan kivoja maisemia. Pienet peränheitotkin tuli kokeiltua maanteiden risteysalueella :-) Lukko tuntuu toimivan, siinä missä muu alusta taas sitä perus-Omegaa.

Siinäpä se ryhdikkäänä on parkissa.

Nuo vanteet näytttävät aivan törkeän makoisilta!

Pielavedeltä omalle tallille jatkoin tuoreen Muuli-peräkärryn kanssa, kutos-Omegassa kun sattuu olemaan koukku. Enpä olisi uskonut vielä kuukausi sitten että vielä ajellaan, tänäänkin tuli mittariin 140km. Näin se ahertaminen palkitaan, johtoportaan-Omega on palannut tien päälle!

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor