Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15

Sierra Mk1 -84 "iS replica"

OSA 15.

13.10.2014 Jopas on mennyt pitkä tovi päivttelemättä... Niin projekti osiokin etenee jo sivulle 15.. Minkäpä teet kun ei malta Sierrasta luopua! Mitään radikaalia ei ole iS-replicalle luvassa, joten jospa tähän sivuun mahtuisi suurimmat ilot ja surut :-) Myönnettäköön että kuten aina, pyörii nytkin mielessä jo taas seuraavia projekteja, mutta yhtenä vaihtoehtona on ollut myös tämä auto. Ajatuksena tehdä korigrilli, ja käydä koppa vielä kerran läpi, hyvin suurella todennäköisyydella se jää haaveeksi, koska mieli tekisi ihan aitoa iS-Sierraa enemmän entisöinti henkiseksi aihioksi... Kuitenkin varmaa että Sierra on se kori jota harrastetaan, ja "Group A" saa olla kyllä viimeinen pukkien päällä tehty läpikäynti, joten ainakin grillin rakennan tulevia haasteita varten ;-)

Mutta ennen kuin lipsutaan liian kauas tulevaisuuteen, palataan kuluneiden viikkojen tapahtumiin. Syyskuun lopulla tilanne oli kuvan mukainen, mistä johtuen jatkoin hommia vähän myöhemmin.. Viime viikolla vaihdoin uuden temostaatin kopan ja ulomman paperitiivisteen. Myös jäähdytysjärjestelmä alkaa olemaan ilmattu. Ainoa varsinainen jäljellä oleva vian korjaus on jarruletku apukuskin puolella. Kaikki muu toimii kuten pitääkin.

Vielä yksi napsaisu syyskuulta. Neljä kuukautta kylmää ja 8 kuukautta helvetin kylmää, vai mitenkä se menikään...

15.10.2014 Piti käynnistellä autoa jo eilen, mutta akku oli aivan "zippi".. Tänään laittelin akun vajaaksi puoleksi tunniksi latautumaan ja sillä väliin irroittelin kolvin ja lankakerän hitsauskoneesta vähän lämpimämpään säilöön. Päätin käynnistää koneen laturin ollessa yhä kiinni, ensimmäinen yritys, ja video kertoo loput. On se ihmeellistä kun saa Sierran käyntiin pienellä pakkasella... :-)

17.11.12014 Vaihtelin tuossa viime viikolla uuden jarruletkun apukuskin puolelle. Ilmaukseen päätin ryhtyä sellaisessa MacGyever hengessä, koska en omista oikeaa ilmaustyökalua. Joten vanha bensaletku, vanhalla klemmarilla kiinni ilmausruuviin ja toinen pää letkusta pulloon nestepinnan alle. Oletin tämän riittävän siihen ettei ilma mene takaisin järjestelmään ja poljin desi kaupalla litkua pois systeemistä. Poljin tuntui vaan kovin pehmeältä, kaikki ei siis ole mennyt putkeen.. Tänään oli taas motivaatiota ja kuvitteellinen takatukka kasvanut takaisin, mistä johtuen jatkoin edelleen Richard Dean Andersonin jalan jäljissä. Nyt laitoin ilmausruuvin päähän yhä tuon saman patentin, mutta käytin hirsiparrua taisteluparina. Eli ruuvi auki, tehostimen virrat päälle, parrulla poljin pohjaan ja lukitus lankun pätkällä, sen jälkeen tarkastus että pulloon on tullut tavaraa, ruuvi kiinni ja poljin ylös. Toistin em. kaavaa varmasti kymmeniä kertoja etujarruihin, ensin oikeaan ja lopulta vasempaan. Ilmauksen päätteeksi poljin tuntui ehkä hiukan tahmealta, mutta tässä kohtaa muistin että näinhän se on ennekin ollut. Pienen testin tein pyörät ylhäällä, jossa jätin parrun polkimelle kokeillen etupyöriä ja en saanut käsin niitä hievahtamaankaan. Kyllä jarrut nyt ilmeisesti ottavat. Seuraavana täytyy vielä sitoa nuo letkut iskaritolppaan, edes sen verran etteivät yllä hankamaan renkaisiin jatkossa. Muistin vasta matkalla unohtaneeni ostaa kunnon nippusiteitä... XD Sähkösoppaakin jää vielä tuleville päiville ja samoin käsijarruvaijerin kiristys, mutta eikö tässä jo ole luettavaa yhdesta ilmauksesta ihan tarpeeksi...

18.11.2014 Aloitetaan aiemmin kerrotulla sähkösopalla. Ongelma oli huono kontakti jarrutehostimenpumpun sulakkeella. Johtoa heiluttamalla pumppu pyöri, muttu sulakepesässä välkkyi, ilmeisesti sulakkeen pohja hajonnut.. Kuitenkin asentamassani after market- rasiassa oli vielä tyhjiä ja ehjiä paikkoja jäljellä, joten johto siirtyi toiseen päätyyn uuden sulakkeen kanssa. Sitten niitä muita juttuja. Käsijarruvaijeri on ollut aina vähän löysällä, koska jätin sen aikanaan, kun oli sellainen puoli-taiallinen-uskomus, että jäävät laahaamaan. Käsijarru on siis ottanut hyvin, mutta ihan yläasenossa. Säädinpalikkaan ylsin auton sivulta, ja kiersin kireämmälle ihan kädellä. Nyt ottaa alhaalta, vähän kuten Sierroissa kuuluukin. Kun tätäkin päivitystä lukee jokunen saivartelija, niin huomatan tietäväni ettei käsijarru toimittamuutta korjata kirimällä vaijeria, mutta tässä tapauksessa kaikki osat ovat uusia, ja vaijeri on ollut "tarkoituksella" löysässä.

Käyntiinkin höräytin auton, lähti ihmeen terävllä startilla, mikä elättää toivoa akun kunnosta. Toki jos akku tyhjenee yhdessä yössä starttauksen kannalta kelvottomaksi, täytyy se uusia jo aiemmin. Sellaisen havoinnon tein auton sisustassa, että ratissa ja käsijarrukahvassa on jotain töhnää kertynyt säilytysaikana. Täytyy yrittää siis saada puhtaaksi paikat ennen kuin enemmän ajelee :-) Vielä renkaat vaihtamatta, minkä jälkeen oltaisiin valmiita leimalle, vai ollaanko?

24.11.2014 Pieniä juttuja hoideltu. Pesin tekstiilinpuhdistusspraylla ratin, käsijarrukahvan ja muut paskaantuneet pinnat. Tänään tein pitkillä Würthin nippusiteillä tuon patentin, ettei hankaa jarruletku enää renkaaseen. Jätin siis nippusiteen löysään tolpan ja letkun ympärille, kokeillen pyöriä kääntämällä, että ei letku kuitenkaan pingoitu liikaa. Samalla alle vaihtui talvirenkaat, ja laitoin tällä kertaa kuparirasvaa kierteisiin, niin saa ensi keväänä auki ilman turhaa kirskuntaa. Silmämääräisesti tutkittuna kaikkiin renkaisiin joutuu kyllä lisäämän yhden barin verran ilmaa :-) Akku näytti taas tänään tyhjyytensä, joten kävin Martikaiselta kysymässä uutta akkua, kuulemma Hankook maksaisi 75 euroa. Jos nyt joulun alla tuon vaikka lunastaisi. Muutenkin tarkastelin autoa sillä silmällä, eikä näyttäisi olevan mitään kirkuvaa hätää leimalla.

8.1.2015 Hyvää parempaa uutta vuotta, vai kuinka se menikään... Joillakin asoilla on tapana vaan siirtyä ja siirtyä, toisinaan syystä, toisinaan laiskuuden vuoksi, joten kävin Fixuksella varmistamssa ettei siirry enää, ja hain uuden akun matkaan. Merkkiä Hankook oleva akku vaithui tilalle ja Exide sai lähtöpassit. Mittasin että akussa oli jännitettä 12,5V, joten härytin auton käyntiin ilman latailuja.

Fordin OHC on aina käynnistynyt hyvin kylmästä, mutta nyt riitti pelkkä hipaisu avaimeen. Annoin auton käydä, saadakseni akun kunnolla täyteen. Auton sammutettua katsoin vielä uudestaan jännitteen, joka oli 12,8 eli täysi. Tästä on taas hyvä jatkaa.

22.2.2015 Tämä projekti on jatkanut web- elämää enemmän ajopäiväkirjan puolella, mutta välillä se piristää huolella.. Niinpä Runebergin päivä meni jo, joten käydäänpä asiaan. Viime maanantaina, juuri kuvauspäivänä, startti ei aamulla inahtanutkaan vaikka solenoidi naksahti. Ehdin siinä kaikki johdot katselemaan ja kun aikani rämpytin avainta niin se sitten pyörikin vielä. Päätin kuitenkin vaihtaa uuuden kun 78 eurolla sellaisen sain. Keskiviikkona se tuli ja hain osan "koulusta" päästyäni. Alinta pulttia sai yläkautta nitkutella käsikopelolta jonkun aikaa, mutta uusi meni sitten nopeasti tilaansa. Johdot kytkinkin jo taivaaan tähtien ja himmeän ledin valossa. Solenoidin liittimeen tein välijohdon tallista löytyneestä sumuvalon karvasta :-) Torstaina sitten panttina vein vanhan startin Martikaiselle. Tänään pudotin bensanpaineita kun seokset on kokoajan ollett aavistuksen rikkaalla (säädin niitä turhaan viime keväänä), ja tuntuu käyvän tyhjää tasaisemmin. Seuraavan lauseen ehkä arvaakin jo, päästölappu pitäisi nimittäin käydä hakemassa :-) Ajoaika loppuu maaliskuun alussa.. Huomenna taas Iisalmeen.

14.6.2015 Enpä ole tätäkään ehtinyt päivitellä hetkeen joten nyt tukeva asento tai ote mobiililaitteesta, sillä on jälkiraportin aika. Alku kevät meni hauskutellessa, autohan oli välillä myytävänäkin, kuten moni varmasti huomasi, ja siksi täytyi ratin takana elää niin sanotusti täysillä...

Kevään ensimmäinen donitsi piti ajaa, lopussa rajoittajaa vasten.

Ja totta kai, pakollinen lähtöharjoitus :-)

Autolle ilmaantui tosiostajalta vaikuttava sälli, ja Sierraa piti käyttää ihan Lapinlahdella saakka näytillä. Kuinka ollakaan, kauppoja ei sitten syntynytkään vaikka autoa kovasti kehuttiinkin. Onneksi kyseisenä maanantaina satoi vettä, niin sai liittyä yliohjaamalla moottoritielle paluu matkalla, ei todellakaan hukkareissu siis :-) Eräänä edes jossain määrin lämpimänä päivänä havaitsin lievää naulaamista 3-vaihteella kun kierrokset alkoi meni 5000:n yli, mikä antoi sopivan tekosyyn vaihtaa se jakajan vuotava o-rengas ja samalla säätää ennakko. Itse tiivisteen tilasin Ford-liikkeeseen sillä alkuperäisosa maksoi vain 1,20 euroa! Vaihtoi sujuikin näppärästi ja ennakot samalla kohdalleen, jonka jälkeen hauskaa riittii aina seuraavaan päivään saakka... Nyt on se hetki kaikille niille vahingoniloisille (jotka tätä autoa ovat vastaan olleet), jolloin voi korkata juhannuksen kuohuviinit vaikka etukäteen, nimittäin auton öljynpaine alkoi tipahdella kesken ajon... :-( Normaalisti painetta on 5,5-6 bar kierroksilla kuumana, mutta tällä viikolla viisari horjahti alle neljänkin välillä. Meinasin vielä ajaa toisen auton perään kun jäin asiaa ihmettelemään, onneksi kolarilta sentään vältyin ja sain auton ajamalla tallin lähelle Iisalmesta saakka.

Asiaan kyselin palstalta jo vähän neuvoja, ja tällaiseen ajoittain notkuvaan öljynpaineeseen ehdottikin eräs harrastaja pumpun käyttöakselia. Tänään tarkastin asian ja akseli oli kunnossa, mutta sitä pyörittävä virranajakajan alaosa tuntui väljältä, sillä akseli kilisi kun sitä kääntelei jakajassa. Voisiko tässä olla kuitenkin se todellinen syy vikaan...?

24.6.2015 Kasailinpa virranjakajan ja akselin takaisin, niin on taas käyntikunnossa auto ja vika heittelevään paineeseen taisi löytyä. Huomasin öljyä tulevan anturin liitoksista, ja taitaa olla käynyt se varoitettu eli messinkinen haara revennyt... Autovaraosaliikkeestä ostin, mutta käyttäjäkokemusten perusteella holkki tulisi olla rautaa. Kunpa vain olisi aikaa tutkailla tätäkin kun toisen Sierran kaaret alkaa olla kohta soviteltu. Sen verran testasin "iiässän" konetta ettei mekaanisia ääniä kuulu, joten tuskin sieltä mitään isoa on porsinut.

30.8.2015 Välihommina ruuvailtu tätäkin.. Öljynpainevika vaikuttaa osoittautuneen anturiviaksi, koska vaihdoin samoihin johtoihin uuden (kyllä) Autogaugen mittarin, ja antoi taas samoja lukuja kuin aiemminkin, eikä minkäänlaista paineiden putoamista ollut havaittavissa. Venttiilikopantiivistekin vaihtui, ja laitoin liimaa tiivisteeseen kopan puolelle. Autoa käytinkin jo pihalla ja kokeilin että liikkuu vielä eteen ja taakse :-) Ainoa outo seikka oli kun sammutin auton (tarkoituksella ;D), niin 5 minuutin kuluttua uudelleen käynnistäessä tuntui hetken aikaa aivan kuin ei saisi kipinää ollenkaan, vaikka lähti lopulta käyntiin. Tuntui myös nopeasti polkaistessa ettei kipinä tule kaikille.. Hetken aikaa käytyään ongelma tuntui poistuvan, mutta vähänhän tämä asettaa epäilyksiä sytytyspuolen osien kuntoon. Kenties jakajanpyörijä kulunut? Mitään ajoa suunnattomasti haittaavaa ei ilmennyt, joten täytyynee ottaa auto liikennekäyttöön tulevalla viikolla.

22.9.2015 Nikottelu ja nykiminen vaivaavat yhä, enkä ole autolla liiemmin ajellut. Tulpat vaihdoin, mutta vika ei poistunut. Seuraavana vaihtoon olisi mennyt jakajapyörijä sekä -kansi. Asia vaan alkoi käydä monimutkaisemmaksi kun pyörijää ei ollut enää Fixuksen toimittajalla, eikä sitä esim. autovaraosat24- nimimestä saksalaisesta paikasta. Jälleen kerran valitsin osoitteeksi Ebayn, ja hakuun sanat "ford sierra pinto distributor rotor arm". Taisi tässä vierähtää yli viikko mutta...

...pyörijä tuli tänä iltana perille! Jakajankansi löytyikin jo aiemmin, sekin ulkomailta aiemmin mainitusta saksalaispuljusta. Täytyy tämä ilta uskoa vian paranevan näillä eväin :-)

24.9.2015 Vaan eipä riittänyt kova usko ja uudet jakajaosat korjaamaan vikaa... Nikottelu jatkui ja suorastaan vastenmielinen bensan katku konetilassa sai sekin pohtimaan tämän auton kohtaloa. Tästä kun saisi varaosia tuohon ratalelu- projektiin. Jättäisi korin odottamaan vaan parempia aikoja.

Tänään iski vielä kerran sellainen epätoivoinen inspiraatio (tulee syksy 2011 mieleen) tutkia edes vähän. Kun ongelma tuntuu selvästi olevan vedossa heikkenevä kipinä tai ainakin ennakko menee kaasua aukaistessa sinne p jaettuna c:llä osastoon. Vanhaa kunnon heikkokosketus- teoriaa itselleni uskotellessa, nyppäsin TFI-moduulin töpselin irti ja laitoin takaisin. Kone käymään ja huomattavasti vähemmän nykii.. Koneen lämmettyä, toistin kuviota irti ja takaisin, koska ei sattunut kontaktisprayta mukaan :-) Kaasun vastavuus sen kuin parani ja nikottelu alkoi loistaa poissa olollaan! Kokeilin pihassa vielä epäillen toimivuutta pistäen ykkösen pesään ja annoin edetä sutimalla rajoittajaa vasten. Kaikki toimii taas. Lainaten edes mennyttä Colin McRaeta: "If in doubt, flat out". Tämä auto kaipaa nimittäin enää vain lämää.

7.10.2015 Auton syyskausi alkoi suunnitellusti, OHC efi sai lämää ja hetken ajan päässä soi Feederin Hole in head- kappale, mutta Sierra ei nyt toiminut ihan halutulla tavalla. Meno oli aika nykyivää, eivätkä vedotkaan olleet ihan tallessa. Kaiken lisäksi tulee sellainen haju kabiiniin kiihdytyksissä kuin kävisi ryyppy päällä.. Sen verran tutkittavaa tuli, että otin sitten Sierran pois liikennekäytöstä. Voi olla hyvinkin mahdollista skenaario, jossa alan tutkia tätä aloittaen ihan venttiilin välyksistä tai sitten tämä jää odottamaan parempia aikoja ja entisöidään aikanaan takaisin alkuperäiskuntoon. Jätetään vielä tämä tapaus auki...

21.10.2015 Hollywoodiin historiaan kirjatusta päivästä johtuen on monella mielessä Marty McFly ja Paluu tulevaisuuteen, mutta omalla kohdalla asia on enemmän paluuta todellisuuteen. Sierran käyntivaivan aiheuttaja alkoi selvitä, sillä ykköspytyn puristukset alempana kuin muissa, venttiilien säätö ei parantanut lukemia, kun vastaavasti loraus öljyä tulpanreiästä nosti hetkellisesti lukemaa. Männänrenkaat ovat mitä luultavammin poikki tai hyvälläkin tuurilla josko epätodennäköisesti jumissa...

Koneen aukaisu ja remontointi ovat sen verran mittavia töitä tehdä taivasalla, että lopputulos ei takuulla ole hyvä eikä siihen pääsy mielekästä. Tämä auto jää näin ollen odottamaan parempia aikoja. Korissakin alkaa olla jo sanomista, lommoiset tökerösti paikatut helmat kannattaisi melkein vaihtaa kokonaan, samoin kuskin etulokari sellaiseen suoraan ei kittattuun ja moni paikkaus tulisi tehdä vielä kerran uusiksi. Enempää en tätä autoa parjaa, koska onhan tämä ollut ihan helvetinmoinen matka. Heti ostaessa auton tein siihen elämäni ensimmäisen kansiremontin, jonka jälkeen onkin sitten jokainen remontti tullut tutuksi Sierran kanssa. Sillä minä olen joutunut tai sanotaanko päässyt irroittamaan sekä asentamaan miltei joka osan, taka-akselisto, vaihdelaatikko, etuakseli, moottori alakertaa myöden ja loppulista käsittääkin melko lailla sen kaiken mitä korjausopas tietää kertoa. Jos remontoijan taidot paranivat, niin sama koskee myös ajotaitoja, vaikka itse sanonkin. Tällä autolla on kuitenkin hallussa oma henkilökohtainen nopeusennätys n. 189km/h mittarin mukaan Pielavedentiellä ja paljon kesällä kestopäällysteellä ajettuja sivuluisuja. Sierra kun ei edes ole sieltä helpoimmasta päästä ajaa, keula puskee herkästi, hidasohjaus ja peräkin irtoaa suht. vähällä varoituksella hyvin ärhäkästi.

Vaikka nyt jätän jäähyvästit autolle, täytyy muistaa mitä muusikko Hector joskus sanoi: "Jäähyväiset voi jättää vain kerran, mutta aina voi tehdä comebackin". Auton tarina loppuu siis tässä muodossaan, mutta aina ne paremmat ajatkin ovat koittaneet, ja varmasti koittavat joskus vielä tällekin autolle. Tässä vaiheessa saa ottaa ne nyyhkyliinat esiin, minä kuittaan, sen pituinen se.

THE END

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor