Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Svu 14 Sivu 15

Sierra Mk1 -84 "iS- replica"

OSA 4.

Korjauspeltiä takapyöränkoteloon ei löytynyt mistään... Ei Fixukselta eikä Motonetistä. Vaikka ensikertalainen olenkin peltiöissä, päätin muotoilla korjauspalan itse. Hain porakoneeseeni (Black & Decker) teräsharjakärkiä paikallisesta halpahallista (Maxi- makasiini) ja ryhdyin hiomaan viillon ympärystä pellille (laadukkaalla yhdistelmällä). Rälläkällä siistin aukkoa isommaksi.

Tankintäyttöaukkoa ympäröinyt pelti oli pahasta mätä, eikä kyseisen kohdan laikkaaminen käynyt käden, eikä hauiksenkaan käänteesä... 125 millinen rälläkkä ei yksinkertaisesti mahtunut ahtaassa paikassa kääntymään. Ruosteen kampesin ja hakkailin pois vasara-meisseliyhdistelmällä. Itse pellille hionta toi vielä lisä ryppyjä otsaan. Ostettuani taas uuden kärkisarjan, yksi sarjan teräsvillakärjistä mahtui ahtaaseen paikkaan, ja sain hiottua pelleille kotelon toisenkin puolen. Ydintäytelankahitsauskonetta testasin, todeten sen toimivan uudella langalla kuin unelma. Liipaisinkin palautui omasta tahdostaan, hetken painelun jälkeeen. Ensi viikolla, maaliskuun puolessavälissä aloittelen hitsausta, joten projektiin tulee pieni tauko. Stay tuned!

Tulevan varalle hankin Megasquirt V2.2 moottorinohjaussarjan. Suunnitelma uuden koneen osalta ei ole enää turbotus, vaan aioin rakentaa vapaastihengittävän viritysasteeltaan korkean moottorin. Näin budjetti pysyy paremmin kasassa, kun ei menee rahaa ahtoputkiin, välijäähdyttimeen ja ennen kaikkea ei turboon. Silti ei tarvitse tinkiä männissä tai muissa alakerranosissa. Olen haaveillut 300 asteisesta Pipercamsin nokka-akselista, ja alakertaan olen kaavaillut joko Wiseco/Crower- tai Mahle/Saab- mäntä/kiertokankiyhdistelmää. Kaikista hankalin osa löytää on läppärungot, etenkin niille tehty OHC:hen sopiva imusarja. Sellaiset siis haussa, jos löytyy hyllystä niin tarjotkaa!

Kumpi voittaa, Megaquirt vai alkuperäinenyksikkö?

Vanhat etupenkit toistaiseksi tallessa. Kuppi-istuinten asennuskin on käynyt mielessä, riippuu konttorin palvelusta, teenkö sen ennen vai jälkeen katsastuksen :-)

3.4.2009. Hitsausurakka alkoi jo 18.3 kuten luvattua, mutta kaikki takerteli alussa pahasti.. Tankintäyttöaukkoa ympäröinyt 30x30 senttinen reikä ei ollut paikkaamisen osalta helpoimmasta päästä. Pyöräkotelon sisäpuolella oltaessa pinnat ovat kaarevia, ja kantoa jäi muotoilemani pellin ja kotelon väliin. Korjauspalassa itsessäänkin oli jo kaksi saumaa XD Yrittäessäni hitsata palaa koriin, aloittelijan ongelmat painoivat päälle. Ydintäytelankahitsauskoneen pahin ongelma liittyy hitsausvirran hallintaan, täytelankakoneessa kun liipaisin ohjaa vain ainoastaan langansyöttöä ja virta ei katkea langan päästä koskaan, eli heti kun lanka koskee maadoitettuun kohteeseen alkaa rätistä, eli aika vitun hankala homma! Maskinlippa pitäisi vielä ehtiä sulkea ja saada sauma oikeaan kohtaan, eikä viisi senttiä viereen... Epätoivoisen hitsauspäivän päätteeksi maski kolahti auton luukkuun ja putosi tietysti mustalasi edellä lattialle sirpaleiksi. Loppupeleissä se osoittautui hyväksi käänteeksi. Uusi maski nimittäin järjestyi päivän sisään, ja oli automaattistamallia, maskinlasi siis tummuu itsestään kun valokaari syttyy. Minulle jää näin kaksi kättä vapaaksi hitsaamiseen ynnä muuhun.

23.3.2009. Uudella maskilla varustettuna astelin talliin tavoitteena hitsata isoin ja hankalin paikka. Homma sujui vaikeasta paikasta, ja kannoista huolimatta kuin tanssi! Hyvä maskin ansiosta ydintäytekone vakaassa kädessä onkin ihan toimiva yhdistelmä. Paikoin saumasta tuli sentinkin paksuinen, mutta nyt pysyy paikka kiinni ilman rutinoita.

Elämäni ensimmäinen paikan hitsaus, ja jälki sen mukaista. Nuo kuonat lähtee hiomalla, mutta siihen on vielä aikaa...

Sauma tuli ainakin koriin asti, maalikin paloi sisäpuolelta. Varsinainen viilto, jota alunperin luulin ainoaksi ruostereiäksi, vielä hitsaamatta.

Choppailin taitetusta pelistä, korjaus palan viillon kohtaan, istui huomattavasti paremmin kuin tekele ylemmissä kuvissa. Yhden sauman tein tähänkin lappuun.

Kuvassa kohdetta ei ole vielä täysin kempattu kiinni, mutta idea varmasti käy selväksi, Alhaalta liitos tulee suoraan runkon aisaan, josta alkoi kova pelti.

Ennen jalkotilaan siirtymistä, täytyi pistää kuntoon myös vasenkotelo. Sielläkin mätää oli enemmän mitä aluksi oletin... Meisselin ja rälläkän avulla tempaisin toisen aihion auki, reiän vierestä jonka luulin olevan ainoa tuolla puolen.

Puskurin alle jääneessä pellissä malli oli kuprulla, ja kun kokeilin niin metalli rapisi pois sormien voimalla. Rälläkän avulla mätää peltiä survaisin pois liki 30 sentin matkalta

Remonttipäivän päätteeksi pti tehdä taas reissu peltikauppaan, 8 euroa maksoi "varaosat".

31.3.2009. Alunperin deadlinen hitsausten osalta asetin huhtikuun ensimmäiselle viikolle, mutta viimeisimmän ruoste-esiintymän vuoksi, laskeimoin että huhtikuun puolessa välissä peltityöt ovat tehtynä. Vaikeista sijainneista huolimatta hommat sujuivat entistä kivuttomammin. Kuvassa näkyvät kempaukset tein pariin päivään, eikä tarvinnut irrottaa edes pakoputkea :-)

Kaksi reikää peittyi yhdellä palalla, ja saumasta sain tiivin muutaman yrityksen jälkeen.

Viimeistä viedään, viimeinen paikka oli pienin ja istui yllättävän hyvin. Kantoa ei kohdan kaarevuudesta huolimatta ollut paljoa. Tältä erää hitsausurakka on hoidettu. Seuraavaksi hion rättilaikalla vain pintaruosteet, jonka jälkeen sinkki- ja massakäsittelen pohjan. Lähtökohdaltaan jo hyvökuntoisesta korista löysin enemmän ja vähemmän näkyvistä paikoista yhteensä viisi reikää. Mikäli pilkkua ruetaan viilaamaan niin reikä on kuusi, mutta kaksi niistä oli niin lähekkäin, että se on mun filosofialla yksi reikä :-)

Gern, toy of welding :-)

Tiukan deadlinen alituksen johdosta laitteiston korjaukset tein pika pikaa. Letkuun sulaneen jäljen suojasin muovipussinkahvalla. Pitää etsiä joskus oikeaa eristys teippiä letkun paikkaamiseen. Myös valaistuksen kanssa oli taas ongelmia, kun halogeenin lasi pamahti palasiksi itsestään. Työt jatkuivat 8W loisteputken turvin tähän saakka.

Chop shop, rälläkkä vinkui tiuhaan tahtiin korjauspaloja väkerrellessä.

Sammutuskalustoa... Otti nuo massakohdat liekkiä tuon tuostakin, vaikka kuika hyvin hioin sen pois. Autoa ja tallia pitää vielä tuulettaa kaikesta kärystä, että palaisi takaisin se raikas hevostallin paskanhaju... :-)

5.4.2009. Ei loppunut vielä se hitsauksen käry. Aikeena oli alkavalla viikolla hioa enää pintaruosteita, mutta tutkin oikeaakoteloa iskunvaimentimen takaa, ja ruostetta löytyi. Iskunvaimentimen jouduin irrottamaan tieltä, pieni homma sinänsä, kun vaimennin on yhden pultin varassa yläpäästään. Turhaan sitä iskunvaimentimen vaihtoa porukka niin paljon pelkää... Meisseli meni läpi edempää lattian-, ja oikeankotelonsaumasta. Maanantaina hitsailin palat kahteen viimeisinnä löydettyyn reikään. Apukuskin jalkotilan pohjasta massa oli karissut, ja esiin paistoi "pintaruostetta". Syy edellisen lauseen sitaattehin, kävi ilmi hiomalla. Hetken grindailun jälkeen, pelti kiilsi, ja sen keskellä näkyi millin mittaisia reikiä.. Peukalon kokoisen aukon siihen lopulta hakkasin. Pelti oli silti pidemmältä ohentunut hioessa, joten migitin kunnon lipareen, joka ylsi kovaan peltiin saakka, ja istui hyvin koriin. Kynnyskotelon ja lattian saumassa punersi hiukan niin ikään, joten sinne laitoin metallisuikaleen. Nyt pohja on hitsattu kuntoon, joten seuraavia hommia ovat alustan käsittely sinkillä ja massalla, myös tankintäyttöputki pitää istuttaa korjauspalanaukkoon. Pohjan hitsatut kohdat olen jo raapinut pellille sinkkiä varten, sisäpuolelle täytyy tehdä vielä sama homma ja imuroida ohessa auton sisusta kaikesta noesta. Tallikin on aika pommin jäljillä...

Korityöt ovat pian paketissa, joten seuraavana vuoroon tulee jarrujen päivitys. Eteen kaavailen V6- mallin jarrulevyjä sekä satuloita, koska ne käyvät suoraan alkuperäisiin napoihin ja etuakselistoon. Taakse hain tasauspyörästönlukolla ja laippavetoakseleilla varustetun akselin. Siihen saa siis helposti levyjarrut kiinni. Samalla pitäisi auton asentaa edullinen madallussarja, vaikka Spax? Takaiskarit vetelevät nimittäin viimeisiään, niin tahmeasti pumppu toimi kun kokeilin, joten samalla vaivalla takapäätä purkaessa vaihtaa muutakin uutta osaa. Tekniikan osalta suunnitelmat pysyvät yhä samoina, ja pirteä vaparikone kummittelee mielessä. Auton laiton myötä minuun iski kauhea hinku päästä ajmaan autolla jo toukokuussa. Kuluneella viikolla mieleen putkahtikin seuraavanlainen ajatus; väliaikaisena ratkaisuna tekisin efi- koneelle vain peruskunnostuksen (jakopää, vesipumppu, termari, tiivisteet, nesteet jne.) ja laittaisin sen paikalleen vakiokunnossa, sillä välin kun haalin virtysosia kasaan. Tämä antaa minulle mahdollisuuden testata koneen muuta kuntoa ja tutkia ruiskun toimintaa ennen uutta kokoonpanoa. "Uuden" koneen johtosarjasta näyttää puuttuvan nippu ohjausyksikön ja apulaitteiden väliltä, joten aika näyttää saanko aikaiseksi edellä mainitsemaani konversiota.

Kulunut viikko oli kohtalaisen kiireinen, joten saavutkset auton osalta jäivät vähäisiksi. Aikaiseksi sain silti muutamia pikkujuttuja. Viikon tehtäväksi otin tankin istutuksen uuteen aukkoon. Ohessa huomasin korinkannakkeiden näyttävät liikaa happea saaneilta. Väkertelin tutuksi tulleesta millin pellistä palat ja hitsasin ne kylmä viileästi entisten kannakkeiden päälle, tietysti saumat tulivat ihan kovaan osaan saakka. Reiät suurensin kymmenen millisiksi, niin saa tankin kiiinni tukevemmilla M10- pulteilla, tai ainakin kasit menee helpommin paikoilleen :-) Sauma ei ole kaunista mutta kestää se. Kukapa niitä tästä suunnnasta kattelee... Peltisaksien ja rälläkän avulla tankin aukosta tuli oikean kokoinen. Migtin lisää saumaa myös yhteen aimmista korjauksista. Hioin teräsharjakärjellä koria saumojen vastakkaisilta puolilta. Lopuksi imuroin vielä auton ensimmäisen kerran kahteen vuoteen :-) Kun säät tästä lämpenevät aloitan sinkin suihkimisen. Uusi taka-akseli odottaa parhaillaan asennusta, joten tulevina viikkoina tapahtuu. Näillä eväillä mennään!

26.4.2009. Ennen kevyeen ruosteenkäsittelyyn siirtymistä, hoidin loppuun vielä raskaan ruosteenkäsittelyn, eli hitsaamista siis. Tutkin oikeaa helmaa, todeten että siine täytyy laittaa rautaa. Ainoastaan muutamasta kohdasta ruoste ylsi ylemmäs, mutta estääkseni sen leviämisen helmakoteloon, otin kohdan työnalle jo tässä vaiheessa. Hitsauslankaa hankin lisää Fixukselta. Peltiä löytyi oman tallin lattialta, joten säästyin reissulta rautakauppaan.

Aluksi hitsauskone ei toiminut kunnolla, räpsytti, kun maadoitus ei yhdistänyt oikein. Jäljestä ei sen vuoksi kaunista tullut. Kestävää sauma siltikin on, ei rutise edes pihdeillä väännettäessä. Vasemmalle puolelle kemptin paikan niin ikään, kone alkoi tällöin taas toimia normaalisti. Maanantaina viimeistelin huonoiksi jääneiden saumojen rakoja. Hitsikoneen siirsin sivuun. Sivussa se saa pysyäkin, kunnes rupean tekemään pakoputkea. Teräsharjakärki sekä rättilaikka tekivät töitä kynnyskotelon ja pyöränkaaren tienoilla. Umpinaiset "taskut" ruittailin kotelonsuojaaineella. Lopuksi tutkin Sierran koria eri paikoista, tullen siihen tulokseen, että seuraava työvaihe on sinkin suihkuttaminen. Aiheesta alla kuvia. Katsokaa ja ihmetelkää!

Kynnyskotelonpaikka käsiteltynä.

Vähälle huomiolle jäänyt kohta sisäpuolelta, mistä muualtakaan kuin oikeastapyöränkotelosta. Kuvissa valo jää vähäiseksi, yllättäen toinenkin halogeeni simahti. Niinpä taskulamppu otettiin jälleen käyttöön.

Vapun aikana tämä projekti ei edistynyt yhtään, sen sijaan käyttis Omegaan vaihtui kesävalssit alle. Ensimmäistä kertaa jossakin autossani on aluvanteet, saa nähdä viimeistäkö XD Päätteeksi otetaan vähän oppia sähköturvallisuudesta, koska omaan itsekin sähkötyöturvallisuuskortin, täytyy asiaa havainnollistaa.

Tislaamaton vesi on hyvä sähkönjohde. Tässä tapauksessa se pitää kaapelin pahimmat viholliset, jyrsijät loitolla.

Jatkojohtoa kannattaa jatkaa toisella johdolla, mikäli se on mahdollista. Näin saadan heikennettyä maadoitusta, ja estettyä turhat maasulun aiheuttamat sulakeongelmat :-)

Kahden sinkkikerroksen suihkuttamisen jälkeen, koitti parin viikon hiljaiselo, mutta lama ja lomautukset eivät vielä Borehammerin talliin iskeneet! Seuraava vaihe ennen kilvitystä tulee olemaan alustan värkkäys uuteen iskuun. Etupäässä kaikki tulee menemään rutiininomaisena "huoltona", takana sen sijaan pitää vaihtaa koko akseli... Sierrassa kun on perusmalleissa (iS, L, Laser, Ghia ja GL) 9" rumpujarrut. Alkuperäinen takatasauspyörästö on omassa L- mallissa ns. tököttävillä vetoakseleilla, kun taas levyjarrullisten mallien (Cosworth, XR4X4, ABS- jarrulliset) takaperä on laippavetoakseleilla. Tämä tarkoittaa että laippaperään tarkoitettuja vetoakseleita olisi sorvattava niiden sovittamiseksi orkkis murikkaan. Kuten terve maalaisjärki kertoo, ei tällainen konversio mene lain kanssa yhtä polkua. Sierran alkuperäiseen 7" apurunkoon sopivia diffejä on tarjolla moneen lähtöön, lukolla, niin harvinaisella kitkalla kuin viskollakin. Viritettäessä muutenkin voimansiirtoa tulee päivittää, joten päätin napata monta lintua yhdellä kivellä.

20.5.2009. Akselin vaihtoon ryhtyvää pelotellaan monilta osin. Sanotaan ettei perää saa helpolla iriti, koska sen pultit ruostuvat niin helposti kiinni, ja ne saattavat jopa katketa tilaansa.. Osa suositteleekin irroitettavan koko paketin apurunkoineen kerralla, mutta tässäkin on omat ongelmansa. Kelkan kiinnitykset korissa saattavat antaa niin ikään periksi ja mielestäni silloin ollaan kusessa. Aiemmin mainitsemani taka-akseli on mallia 4WD Cosworth, eli kyseessä viskolukollinen setti. Jo ennen varsinaista asennusta sain selville etteivät 253mm (V6) levyt ja satulat sovi Cosworthin laakeripukkeihin. Vaihtoehtoja silti löytyy, miksi päädyin tilaamaan ABS-jarullisen Scorppion tukivarret. Niistä tarvitsen itselle tosin vain ne laakeripukit, sillä pienet levyt sopivat napoihin heittämällä muilta osin. Tähteillä edistetään sitten harrastusta :-) Ensin ryhdyin tempaisemaan uutta pakettia osiksi, mutta voimaräikkäväänninsarjassani ei tietenkään ollut 19mm hylsyä. Muutama innovatiivinen minuutti ja ongelma ratkesi. Yhdessä pienemmän räikän jatkovarressa toinen pää sopi voimaräikän 22mm hylsyn sisään. Pahemaineisten pitkien pulttien mutterit aukesivat kivuttomasti, pultien hievahtamatta lainkaan. Voimakkaalla väännöllä kuulin napsahduksen, luulen avaimen vain hyppänneen. Sama juttu toisella avaimella, ristikkotyyppiä nääs :-) Silloin tajusin pultin pyörivän sittenkin! Ulos se ei suostunut silti liikkumaan. Hehkulamppu syttyi jälleen, keksiessäni kammeta pulttia yhtäaikaa sitä pyörittäessäni. Lopulta sain pultin lattialle, kahdessa osassa. Pääsepä siitäkin eroon :-)

21.5.2009. Perusarkea rennomman keskiviikon jälkeen heräsin helatorstaina pirteästi jo kymmenen jälkeen tallille hommiin. Päivin jobina löysätä Sierrassa kiinni olevan murikan pultit. Siinäkin mutterit aukesivat naurettavan helposti, mutta ylempi pultti ei pyörähtänyt lainkaan. Työtilan laajennuksen nimissä nykäisin pakoputkenkin irti. Ensikertalaiselle viiden minuutin keikka. Ei auttanut tyhjä tila auki vääntämistä. Mieleeni juolahti vetoakselin irroitus vasemmalta puolelta, kunnes vetäydyin varikolta pohtimaan helpompaa ratkaisua. Tätä kirjoittaessani se on jo hahmottunut, ja ensi viikolla nähdään kuinka äijän käy.

JATKUU sivulla 5

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Svu 14 Sivu 15

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor