Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15

Sierra Mk1 -84 "iS replica"

OSA 14.

1.4.2013 Laikkailin auki helmakotelon takaosan, ja myös kuvassa näkyvän lattiakohdan. Samalla kertaa myös hioin kirkkaalle pellille kaikki tähän asti avatut aukot reunoilta. Silmäilin samalla kuskinpuolen helmaa, ja sama juttu liitos lattian ja kynnyskotelon väliltä ruostunut irti... :-/ Iltapäivällä tein pahvimallit kynnynkotelon pystyosista, yhtä palaa jo vähän leikkelin 1,5mm tavarasta, mutta homma jäi siihen, ja alkoihan tuo jo vähän väsyyttääkin. Huomenna jatkan taas korjauspalojen muotoilun merkeissä. Ai niin aprilllipäivä tänään, enkä ole keksinyt edes mitään kunnon pilaa, liian vakavaa tämä autoharrastus...

2.4.2013 Muotoilin jo vaikeimmat korjauspalat helmakoteloon, kovin kankea leikata peltisaksilla tuo 1,5mm, mutta nyt on ranteet taas entistä paksumpia.. Yhden teen vielä huomenna, koska kyseessä vain suorakaiteenmuotoinen soiro, niin sen tekee nopeasti rälläkällä. Kahdella päivällä viivästynyt hitsaus on sekin tarkoitus aloittaa huomenna, kun sattuu olemaan vapaapäivä. Täytyy vaan herättää myös tuo kompura henkiin, että saa jäähdytyettyä hitsit ja vältettyä ylimääräiset roihahdukset.

10.4.2013 Melkein joka päivä tässä on tapahtunut jotain. Viime viikolla hitsailin jo oikeanpuolen helman pystyosat, kuvassa näkyy takimmaisin paikka. Jatkuva jäähdyttely tuli tutuksi ja kompura pyöri tiuhaan tahtiin, mutta onneksi on toiminut näihin päiviin saakka. Pitäisi ne öljytkin vaihtaa siihen..

Kuva etummaisesta paikasta, hitsi ehkä vähän paksu, vaan ei se haittaa kun tuo kohta peittyi kotelon sisään. Olen nimittäin jo hitsannut kaikki oikean helman kotelon ulko-osat. Paikoin koneen langansyöttö takkuili ja hiomista riitti. Toissapäivänä viihdyin kyllä tallilla ja kolvin ääressä, mutta saumaa ei syntynyt Sierraan vaan Corollan pakoputkeen. Niin kaverilla tuossa oli laippa ruostunut irti, niin sen hitsasin takaisin. Sinällään helppoa kun ruoste oli juuri tehnyt sopivan "railon" johon sai hyvin hitsattua, kun vähän hioi pintoja kirkkaamaksi. Kuulemma on kestänyt ihan hyvin tähän päivään saakka :-) Eilen tosin olivat vitsit vähissä ja vitut herkässä, kun suojakaasu loppui! Tässä täytyisi yrittää ottaa selvää täytönhinnasta, kun saa lähimmän sammutinhuollon tavoitettua... Hiilidioksidin ei pitäisi olla kovin kallista, mutta eihän tuota koskaan tiedä. Tänään,vihdoinkin päästään reaaliaikaan, leikkelin auki vasemmanpuolen korjattavat kohdat. Eipähän tarvitse levätä täysin laakereillaan, vaikkei nyt hitsaamaan päästäkään.

Kerta tässä menee ensi viikko ainakin, niin varmaan vaihtelen autoon orkkishihnan ja uudet tulpat, ja tavoite saada auto nyt edes huhitkuun aikana ajoon. Kuviakin tulee lisää, heti kun saan palvelimelle laajennustilaa.

11.4.2013 Jynssäsin hitsattavat aukot reunoilta ja lakaisin tallin lattian. Suojakaasuhomma edelleen hoitamatta...

14.4.2013 Suojakaasu järjestetty, mutta täyttö "kestää" viikon, siis mahdollisesti vasta viiden päivän päästä saan kolvattua loput paikat. Tänään tuli leikeltyä korjauspalat kuskin helman pystyosaan, tutusta 1,5mm pellistä, ja ranteet ovat taas entistäkin paksummat. Onneksi homma onnistui kerta laakista, koska 1,5 materiaali alkaa olla loppu, monesti kun käy niin että pahvi malli heittää sen 2mm, tämä vastaavasti siirrettynä leikattavaan peltiin ja rako onkin jo auton koriin luokkaa 4mm, jolloin homma menee uusiksi. Kaksi ohuempaa palaa pystyy leikkamaan, mutta loput vasta sitten kun tänään leikatut ovat paikallaan. Huomenna ajattelin rimpauttaa marmoritiskille kysyäkseni tuota Motocraftin (alkuperäisosa) jakohihnaa, niin saisi sen loppuviikosta paikalleen, edellyttäen ettei tule ongelmia vanhaa pois purkaessa. Lähinnä kampiakselinsiimäpyörää irroittaessa. Vaikka nykyisellä remmillä ajettu vasta se 3000km, niin tuntuisi jotenkin luotettavammalta Fordin oma tuote, kun sitä vertaa tuohon 9euron versioon, tai saisi ainakin vedätysten ajaksi mielenrauhan :-)

15.4.2013 Purin tänään jakopäätä niin pitkälle, kuin vaihtamatta hihnaa vaan pystyy. Mikään vastustanut, flektinkin ruuvaminen pois on yllättävän helppoa käyttämällä yhtä sivulla 10 näkyvistä Taunus- työkaluista. Voin antaa tarkat ohjeet moisten tekemiseen jos yleisö tahtoo... :-)

Tuon verran nokan ajoitus on myöhäisellä, josko veto alkaa kyllä jo 2000rpm, eikä yläkierroksilla tunnu mitään tehopiikkiä.. Tiedä sitten ollakko tyytyväinen, mutta asennellaan nyt tuo peltisarja (vaikka ensi kuussa), niin ei ole ainakaan mitään "tulppaa" yläkierrosväännöille.

23.4.2013 Aloitetaan heti huonoilla uutisilla, sammutinhuolto ilmoitti, että pullon täytössä menee vielä toinen viikko :-/ Viime viikko menikin lähinnä osia kuskaillessa ja haaliessa. Hain sen tärkeimmän marmoritiskiltä, eli Ford- signeerattu jakoremmi. Loppu viikosta hankin uuden kiristimen merkkiä INA, ja uuden laturinhihnan samalla. Sunnuntaina ryhdyin sitten hihnan vaihtoon, mihin sain kulumaan ihmeen paljon aikaa.. Lähinnä kiristimen akselipultin avaus on aina tympeää, kun ei mahdu kyseiseen väliin hylsy ja lenkki mahtuu, mutta varsi ei mahdukaan vääntämään, joten joutuu ronkkimaan väärästä kulmasta, avain väilillä lipsuen. Jousenpulttikin on availtu viimeiset kuusi vuotta jo pihdeillä ulkokehältä... XD Osat löysivät kuitenkin paikkansa, mutta tänään kirin em. akselinpulttia kerrankin oikealla avaimella...

Tavanomaisesta asiasta täytyy ottaa ihan kuva, koska ne tavanomaiset kun ovat vaikeita selittää. Oikealla oleva 13mm lenkki on tähän asti pisimmällä "kaulalla" mitä kaupasta nykyään saa, ja se ei riitä, kun termostaatti tulee tielle. Vasen pitkäkaulaversio, vastaavasti mahtui leikiten ko. kohtaan, ja nyt pultti on oikeasti kireällä, eikä moottorijarrutuksia tarvitse varoa. Avain löytyi sattumalta kun soitin kaverille, ja hän vastaavasti tutulleen, jolla tällainen "harvinaisuus"(?) oli jemmassa. Nohevat äkkäävät varmasti sitä kuinka helposti tuollaisen löytää kaupasta (tosiaan näin etelässä...) ja vielä nohevammat kuinka helposti tuon tekisi itse. Jälkimmäinen juolahti itselle mieleen myös, mutta ilman hitsiä tuota ei tehdä, ja siksi siis täytyi vaivata puolta kylää yhden pultin takia :-)

Spray- tarvikkeita ostin, jo eilen, siis pohjamaalia, massaa ja hyllyn viimeisen happopohjapurkin. Tulpat vaihdan vasta sitten kun autolla on heitetty edes 10km lenkki. Nyt tässä ei voi muuta kuin odotella.

28.4.2013 Oikeastaan jo eilen suojakaasupullo kotiutui, ja aloittelin jo kuskin kynnyskotelon hitsausta. Koneen langansyöttö vaan takkuili niin mielettömästi, että langan lisäksi paloi myös pinna! Ärräpäiden saattelemana aiemmin leikellyt palaset istuivat tiukasti kynnyskotelossa. Tänään sitten pellitin kynnyskotelon näkyvän osan, joka ennakko-odotuksista huolimatta onnistui hyvin. Lakiasentoon täytyi vieläpä kolvata... Saman puolen lattiaan hitsasin yhden paikan, päittäin totta kai, minkä kanssa langansyötön ongelmat alkoivat taas vaivata.. Nähtävästi vasemmalla puolen autoa, koneen lyhyen syöttökaapelin vuoksi, letku kääntyy liian monelle mutkalla koneeseen nähden, ja ärräpäätkään eivät tilannetta paranna. Sain kuitenkin ongelman ratkaistua tiläpäisesti, laittamalla korkean parrun "jakkaraksi" letkun alle, jolloin se kulkee enemmän vaakatasossa. Näin ollen siinä on yksi mutka vähemmän. Lopuksi siistin vielä saumoja vähän rälläkällä, sieltä mistä tarvitsi. Jos nyt ei ilmene mitään järjettömiä vastoin käymisiä, niin huomenna hitsaan loput lattiapaikat kartturin puolelta. Ehkä myös suihkin happopohjat, siis EHKÄ.

29.4.2013 Vittua ja perkelelttä sai tänäänkin hokea tallilla, kun langansyöttö aika ajoin pätki edelleen.. Jotta homma menisi tarpeeksi hiuksen varaan, kävi vielä niin että suutinten mennessä tukkoon perä kanaa, jäi yksi enää jäljelle, vaikka paikkoja oli tekemättä, mutta maaliin asti päästiin. Hyvin varovainen täytyi toki olla. Seuraavaksi kuvia siitä mitä tässä nyt on tehty.

Tämä kohta minun piti siis tehdä jo syksyllä mutta aikataulu tuli vastaan, paikan keskellä on toinen paikka, koska sattui pieni vahinko hioessa saumoja, hioin siis vähän muutakin, puhki asti... XD Takapuolella tuossa on ylempänä nähty 1,5mm pelti. Kuva siis selittää perusidean miten tuo helma muodostuu suorasta pellistä väkerrettynä.

Kuskin puolella näyttää ennen happopohjia tältä.

Kuskin lattiaan täytyi hitsata paikka lähelle penkinkiinnitystä, ja myöskin jatkaa lattia takaisin kynnyskoteloon. Jälki on mitä on, osittain koneen langansyötön takia. Tuo kuvan yläreunassa oleva paikka on sitten kolmen vuoden takaa, made by Gern, joten älkää antako sen häiritä.

Kartturin lattiaan tuli vähän isompi paikka, ja tätä kolvaillessa, koneen vika oli tiessään, siksi tuo jälkikin on edes vähän parempaa, vaikken varsinainen ohutlevyseppä olekaan. Useimmat saumat on pyritty tekemään päittäin, mikä vei aikaa, mutta on huomattavasti siistimmän näköistä, verrattuna limittäin tehtyihin ratsuliitoksiin. Ensimmäisen kerroksen 1K- happopohjaa olen jo suihkinut kaikkien paikkojen päälle, myös niiden jotka eivät näy kuvissa. Varmaan käyn vielä illalla suihkimassa toisen kerroksen, hetki kun saan tämän lukemanne päivityksen kirjoitettua loppuun saakka ;-) Huomenna käyn aamusta vetäisemässä pohjamaalit, massaus ja sisustan kasaus sitten loppuviikosta. Ei siis ole mikään ihme, että Sierra olisi jo ajossa ensi viikolla!

2.5.2013 Tänään sain kasattua sisustan loppuun, kuin myös massattua hitsatut kohdat. Lopuksi vaihtelin kesäpyörät alle ja tarkistin ilmanpaineet. Pian olitiin siinä vaiheessa, että höräytin Sierran käyntiin, lähti kerta laakista. Käytin padan lämpimäksi tallin edustalla, saadakseni mitattua sytytysennakon, oli hitaasti käydessä 12 astetta, ja kun koeajolle päästiin, niin ei naulannut yhtään, joten kaikki hyvin. Epäilin nimittäin tuossa hihnan vaihdon yhteydessä ennakon menevän aikaisemmalle, mutta nähtävästi näin ei käynyt. Kieltämättä tämän kevään hauskimmat 1,5km ajoa... :-)

7.5.2013 Autolla ajettu ja pidetty hauskaa jonkin verran, mutta tähän päivään saakka on ollut aina jotain pientä värkättävää kulun parantamiseksi... Perjantaina ennen kylille lähtöä, alkoi kuulua ärsyttävää kitinää tyhjäkynnillä, tästä selvisin kiristämällä laturin hihnaa, siirsin siis itse laturia oikealle/apukuskiin päin. Kaveri tuli kylältä kyytiiin, ja saman tien kun ABC:ltä lähdettiin niin alkoi käydä kolmella! Kuplavolkkari äänten saattelemana pysäyksiin ja läkin alle tutkimaan, apukuski työnsi yhden tulpanjohdoista kunnolla pohjaan, ja meno jatkui. Ettei tämä jäisi tähän, niin kerrotaanpa vielä se kolmas säätämisen kohde. Kolmos- ja nelos- vaihteillä kun kiihdytti, niin 400rpm tuntumassa kone huusi kovempaa vaikkei vauhti kasvanutkaan, olin jo aivan varma, että kytkin luistaa nokalle ilmoitetulta vetoaluuelta. Toisaalta jos kierrokset eivät nouse ja meteli vaan kasvaa, niin ei kai kytkin sitä aiheuta. Tässä kohtaa meni vähän taakse päin "omia jälkiä", ja mietin mikä yhteys juuri vaihdetulla jakoremmillä tähän on...? Perusennakko siirtyi väkisin aikaisemmalle, kun nokkapyörän sai lähemmäs sen merkkiä. Siinäpä se syy olikin. Käänsin jakajaa kolme milliä myötäpäivään, ja katsoin lampulla ennakon. Nyt näytti olevan 10-12 astetta 900rpm tyhjäkäynnillä. Koeajolla totesin, että vetoja riittää taas neljän tonnin jälkeenkin, jättihän tuo sisempi pyörä lyhyen raidankin maantien ja pihatien risteykseen :-) Tällaista säätöä siis, ensi viikolla tilaillaan ne osat tuohon T-S-I- peltisatsiin.

14.5.2013 Vaan olihan sittenkin kytkinvika! Ongelmat jatkuivat koko viime viikon, joten päätin laittaa auton tallliin ja pukeille. Vähemmän työmäärän toivossa, ajattelin vaihtaa kytkimen alakautta. Tiedä sitten onko ajallisesti sen nopeampaa...? Ajan puutteen vuoksi on tullut tehtyä lähinnä sellaisia valmistelevia työvaiheita. Ruuvailin irti kardaanintuen pultit ja prikat merkiten tarkasti mihin mikin kuului, löysäilin takalaipanpultit ja tänään irroittelin nopeusmittarinvaijerin sekä pakinvalonkytkimen laatikosta. Kallis tämä remontti ei varsinaisesti ole eikä nyt välttämättä työläimmästäkään päästä, mutta kun laskeskelee niin paljon kuluu rahaa myös itse kytkinlevyn ja silmälaakerin lisäksi, kun pelkkä holkki jolla laakerin saa pois maksaa kytkinlevyn verran... Vaihteistoöljyt vaihtuvat samalla, mutta ei sekään ilmaista ole. Joka tapauksessa ei toivottu remontti. Niin ja kun asetelmaa aletaan vaihtamaan, niin täytyi vielä eilen soitella tasapainotuksen tehneelle koneistajalle, että voiko hommaan ryhtyä ilman myöhempiä ongelmia. Asia sai kuitenkin vihreää valoa, koska siviiilikäytössä tasapainotuksen suhteen ei ole niin tarkkaa, toki tasapainotus muuttuu nyt vähän turhaksi... Joka tapauksessa kytkin sinne on vaihdettava, vaikka balanssi vähän kärsiikin.

2.6.2013 Hommat jatkuivat itse laatikon irroituksella. Lootaa sai taaksepäin ylhäällä sellaiset 5cm, juuri sen verran, että kytkinakseli tulee pois kytkimen reiästä. Tämän jälkeen vastaan tuli kuitenkin etuvakaaja, jonka pannat jouduin ruuvailemaan pois. Muuten homma meni suht. kivuttomasti näin ensikertalaiselle. Kytkinlevy ei ollut vielä saapunut, mutta ajattelinpa vetäistä silmälaakerin pois kampiakselin päästä.. Vaan sepä käynytkään ihan kuin televisioruudulla! Pihdeillä se ei hievahtanutkaan. Minulle suositeltiin liukuvasraa ja paisuntaholkkiakin, mutta kokeilin tuota ensimmäistä aluksi. Ensin virkaa toimitti hylsy ja jatkovarsi, tuloksetta. Sitten tutun kautta sain omavalmiste liukuvasaran, jonka toisessa päässä kuusiokolopultti, vaan sekin lipsui laakerista, neuoja kyllä jo irtoili. Laitoin rahat likoon ja tilasin sen paisuntaholkin. Perille tuo holkki saapuikin ja perjantaina päästiin taas tositoimiin. Nyt ei holkki todellakaan lipsunut, mutta muokkaamani/korjaamani ulosvetäjä meni aina vinoon. Lopulta syntyi ratkaisu, jonka avulla silmälaakeri tuli siististi ulos. Huh!

Kuva ei välttämättä kerro kaikkea, mutta minä kerron. Tuo ns. pääulosvetäjä on sorkkineen kiinni paisuntaholkissa, ja tämän ulosvetäjän keskitappi on vastaavasti tuota ns. toisiovetäjää vasten, ja toisiovetäjä sitten vauhtipyörää vasten. Juurikin jälkimmäisen sorkkia täytyi jatkaa kuvassa näkivillä hylsyillä. Kuten varmaan ymmärrätte ei keskeltä pysty vetämään "suoraan" ulos, koska tällöinhän painaisin vain paisintaholkkia takaisin kampakseliin päin, eli mikään ei liikkuisi mihinkään suuntaan. Tarkoitukseen löytyy varmaan oikeitakin työkaluja, joten älkää yrittäkö tätä kotona, jos ei ole pakko :-) Vältytte samalla ylimääräiseltä rakettitieteeltä...

Sachs, Sachs, Sachs ja vielä kerran Sachs. Nyt siellä on kaikki saman valmistajan pussista, silmälaakeri, kytkinlevy, paineasetelma ja painelaakeri jo ennen tätä remonttia. Mitähän tuolta seuraavaksi kosahtaa? :-) Laatikon nostin eilen paikalleen ja sain pultit sekä shimmipellinkin nätisti tilaansa pienellä taiteilulla. Tänään kiristelin kaikki pultit, vaihteiston kannakkeen ja itse laatikon välinen pultti vasemmalla ei tuntunut kirstyvän tarpeeksi, joten laitoin vastapuolelle mutterin, että sain tiukalle. Vaihdevivuston kasailin takaisin, ja kiristin vakaajanpannat momenttiin. Myös kytkinvaijeri lähti kiinni molemmista päistään. Enää uupuisi kardaani ja pakoputki. Myös vaihteistoon täytyy toki lisätä öljyä. En näkisi äkkiseltään syytä miksi kytkin enää luistaisi, kun vauhtipyöränpintakin näytti ihan hyvältä. Esimerkiksi asetelmassa jonka purin pois, oli sellainen vaurio, että yksi sakaroista oli vääntynyt. Liekö tämä sitten aiheuttanut luiston isoilla kierroksilla...?

4.6.2013 Eilen kardaani löysi paikkansa samoin pakoputki. Vaihteiston täyttötulppakin piti avata, mutta se olikin neliökolokannalla, vieläpä äkkiseltään katsottuna 3/8"(?) kololla... Sattui tosin löytymään jo kertaalleen katkaistu jatkovarsi, niin "vuolin" rälläkällä siitä sopivan, ja johan aukesi proppu. Samalla tuli tehtyä taas yksi erikoistyökalu lisää. Tämä enteilee hyvää... :-) Tänään sitten kävin hakemassa Mobilin SHC 75w90 vaihteistoöljyä Iisalmesta, ja aiemmin Maxista imupumpun, jolla työnnän lisäysöljyn lootaan. Samaa vauhtia liimailin kytkinkäpälänsuojuksen ja kalibroin lambdan uudelleen. Varsinainen totuuden hetki koitti kun laitoin auton käyntiin. Heti ensimmäisenä kokeilin kytkin pohjassa vaihteita silmään, kytkin irrottaa täysin, joten silmälaakerin asennus meni nappiin. Sitten meinasin, siis meinasin, lähteä vanhaan tyylin varovasti liikkeelle eteen, niin pyörät löivät tyhjää jo tallin lattialla! Tämä vaikuttaa tulleen kuntoon, ei muuta kuin tien päälle! Ei luistoa havaittavissa, paitsi renkaissa, oli nimittäin tarkoitus tehda tavallinen U-käännös risteyksestä takaisin, vaan sateen vuoksi käännös menikin kaasulla :-) Että näin, pitkä kuuma kesä ja mä aion ajaa sen...

9.6.2013 Johtuen Sierran hyvästä voinnista, on aikaa jäänyt ajamiseen ja vähän muuhunkin. Aiemmin mainitsin jo ongelmat hitsauskoneen langansyötössä, ja niihin ehdinkin paneutua. Päätin kokeilla Esabin ohjeiden mukaisesti syöttöpaineen, siis ensin 5mm päähän puupalasta vasten, jolloin syöttöpyörien kuuluu lyödä tyhjää. Näin myös kävi. Vastaavasti 50mm päästä lankaa täytyy vaan tulla, mutta tässä tapauksessa pyörät löivät taas tyhjää. Vika taitaa olla paikalliestettu. Käänsin rullaa 3 kierrosta kieämmälle, jonka jälkeen lankaa jaksoi tulla. Tein pari koehitsiäkin jalkoasentoon päittäis- ja T-liitoksena. Jälki kyllä menisi hyvin auton peltiin, mutta valokaaren ääni oli hiukan voimakas pienimmässä virranasennossa.. Voi kyllä aiheutua vanhasta tottumuksesta johtuen säädetystä langansyötöstä. No, ainakaan ei tarvitse ostaa uutta lankakerää... :-) Jottei tämä mene ihan turinaksi, niin kerrotaan nyt ne Sierran kuulumiset. Eilen tempaisin tiskiin uuden "nopeusennätyksen", mittarin mukaan 175km/h, vitonen olisi tullut lisää, mutta nyppylän takana oli autoja, niin täytyi hidastaa.. Todellinen nopeus oli ehkä n. 165, ei siis nykymittapuussa yhtään mitään, vaan eipähän ole auton suorituskyky mennyt ainakaan huonompaan suuntaan! Tänään vastaavasti hauskuttelin tuossa kylällä, ja perä yritti jo vähän "elää" kolmosella, huomattvan jyrkässä kurvissa kylläkin. Aiemmin vastaavassa tilanteessa luistava kytkin esti vastaavan karkuuttaessa vedon jo ennen lootaa. PassionFord- palstalla jo lupailinkin deadlinea maalaushommille, ja olen nyt vakvasti asennoitunut tekemään ne tämän kuun lopussa. Katsotaan nyt kuinka äijän käy.

26.6.2013 Maalamiseen asennoiduttu henkisesti jo kovin, ja olen ostanut mm. maaliruiskun ja veden-/öljynerottimen. Jostain kumman syystä inspiraatio iskeytyi enemmän sille tärkeimmälle tekniikkaosastolle, ja aloinkin sovittelemaan talvella ostamaani peltisarjaa. Ensinnä työnsin Y-haaran vaan kiinni satsin lähtöihin, jonka jälkeen yritin ährätä sarjaa tilaansa, tuntui vaan siltä, että tämä taitaa olla hyvin muokattavaa mallia... Ennen toista attemptia linjasin laipat toisella pakosarjalla, mutta latoin tällä kertaa haaran pikku täpeillä jo kiiinni. Taas sovitusta konetilaan, hiki pukkaa jo, Martelius putkahti alas ja laipat sopivat koneen/kannen kylkeen. Tämähän alkaa vaikuttaa hyvältä!

Koska pakosarja sopi, niin pyöräytteilin lopulliset hitsit putkiin, myös laippaan. Lambdan reikä tuli resptillä 9,5mm pora ja paineilmavinkua. Nyt huomautan, että jälki ei ole välttämättä ammattiputkihitsarin tasoa, ja vaikka olenkin siis nykyiseltä koulutukseltani levyseppähitsaaja (pätevyydet FW- taso), niin en todellakaan esittele näitä ulkonäkösyistä! Varmasti löytyy tuhat parempaa hitsaria, ja itselläkin tulee mieleen jo kymmenen ihan nimeltä, mutta pointti tässä on kertoa omasta autoHARRASTUKSESTA. No niin, nyt karattiin aiheesta, otin tämän esiin lähinnä siksi kun osa porukasta, eri toten Ford-Club-palstalla, tuntuu provosoituvan tämän projektin hitsaussaumoista :-)

Pakollinen layout nurmella... :-)

Ennen asennusta maalasin downpipen kuumankestolla. Kyllä tuolle vesiletkulle täytyy tehdä jokin tuki, ettei sula pakosarjaan.. Joka tapauksessa muhkean oloinen satsi. Pitäisi virrata paremmin kuin vakion...

Seuraavan kohtaan päästänkin pian, koska loppuputki piti myös muokata laippansa ja muotonsa puolesta sopivaksi nykyisen pakosarjan perään. Tämä onnistui kahdella tarvikemutkalla, joista hitsasin päittäin ikään kuin "chikaanin", jonka päähän tuli laippa. Samalla sain myös putkea ylemmäs. Ei varmaan tarvitse arkailla enää korokkeita.

Samalla kun auto oli pukeilla ravistelin pyöriä, ja totesin kuskin etusen laakerin väljäksi... Tällä kertaa tilasin laatuosaa eli FAG-merkin laakeri tuli käteen Fixukselta. Nappasin koko tolpan irti, ja tientekin halvalla haarukkamallin irrottajalla teloin tukivarren alapallonsuojakumin.. Sitten asiat menivät sutjakkaasti, joten juuri siksi kertaan tapahtumia. Puhdistin olkatuen ensin hyvin, ja kampesin taltalla suojakupin auki, pieni kolhu siihen tuli, mutta onneksi on Esab aina hollilla. Jatketaanpa, yleensä viisainta on panna napa ruuvipenkkiin, ja tempaista sitten mutteri auki 41mm hylsyllä, mutta taas täytyi improvisoida; napa kiinni vanhaan vararenkaaseen, jonka päällä seisoin, ja löin lekalla puolenmetrin varteen, hyvin aukesi. Napa irti, laakerit pois, mutta sitten vielä ne koolit. Toisen niistä naputtelin ihan pikkuvasaralla ja lieriötuurnalla, kun taas toisen pystyi lyömään pois 38mm hylsyllä. Uudet sisäkoolit menivät paikallaan 46mm hylsyllä ja lekalla. Loppu oli sitten suoraviivaista kasaamista runsaalla rasvalla. Luonnoliseti väänsin mutterin todella kireälle. Ainakin sormilla pyörittäessä tuntuu terveeltä. Varsinainen riuhtominen oli saada tolppa takaisin, ennen kuin keksin kiinnittää yläpään ihan kunnolla ja kammeta tukivartta alas rautakangella. Kiitos 28 asteen helteen, loppui motivaatio tähän.

27.6.2013 Ruuvailin aiemmin muokatun pakoputken kiinni, tällä kertaa laippaliitos downpipeen tulee tiivisteen kanssa, joten pitäisi olla pihinätön. Samalla kalibroin lambdan, ja reititin sen kaapelin kulkemaan nopeusmittarinvaijerin kyljessä. Renkaille tein sen swapin, eli kuluneemmat takarenkaat eteen ja pintaa enemmän omaavat etuset taakse. Tein myös 3mm raudasta telineen, joka pitää lämppärinpaluuletkua erillään pakosarjasta. Pudotin auton takaisin alas ja tein lopulliset kiristykset vanteille. Niin ja mikä parasta, hikipisaroita tuottaneiden tallisessioiden päätteeksi, alkoi sataa vettä, joten lämpötilakin on inhimillinen 21 astetta 28 sijaan... Tosiaan muutama pikku juttu vielä, niin päästään koeajolle.

30.6.2013 Sierralla ajettu tänään (tähän mennessä) sellaiset 25km, ja tuntuu toimivan hyvin. Vasen etupyörä ei oireile, ei siis lämpene enempää kuin oikea, eikä jurnuta, joten se onnistui kerrasta. Myöskin paluuletkunkannatin patentti tuntuu hoitavan virkansa, eikä letku tunnu sulavan. Itse pakosarja, ei nyt äkkiseltään tuonut mitään järjetöntä teholisää, kuten olisi voinut odottaa, pikemminkin kone tuntuu vetävän tasaisemmin. Pintakaasuun vastaa hyvin, muttei repäise yläkierroksilla. Toki ennakkoahan voisi syttyyn kääntää lisää, kun säädin sitä myöhäisemmälle toukukuussa, ennen kuin ryntäilyn syyksi paljastui luistava kytkin.. Jos olen oikein ymmärtänyt niin tällainen peltisarja, kai saa aikaan voimakkaan uloshengityksen, paremman "huuhtelun", minkä vuoksi pieni ennakon nosto ei olisi pahasta? Mene ja tiedä...?

7.7.2013 Kolme vuotta sitten aloittelin korin ulkopuoleisia näkyviä koritöitä, ja taisinpa kirjoittaa "maalari hoitaa loput sitten joskus"... Vaan se maalari nyt olen sattumoisin minä! Viikon aikana tuli haalittua kasaan suurin piirtein kaikki tarpeellinen. Paikallisilta kaupoilta hankin hiontapaperit, pakkelit, lasikuidut, muovitartuntapohjamaalin jne, mutta itse maalit ruiskua varten tilasin erikoisliikkestä, joka kantaa nimeä Automaalit.net ja sijaitsee siis Oulussa. Heiltä saapui epoksipohjamaali, hiontaväri, pintamaali ja 2K- kirkaslakka. Toki myös kovetteet ja ohenteet tulivat samaisesta paikasta. Tämä on tosiaan omalla kohdallani ensimmäinen mittavampi maalaus, joka tehdään autoon, enkä näin ollen tavoittelekaan täydellisyyttä. Eihän tässä näyttelyautoa olla tekemässä, myönnän sen jo heti. Kuitenkin kunnolliseen jälkeen pyritään ja siistiin yleisilmeeseen. Aluksi purin puskurit pois, samaten tuon ikonisen kumiankan takaluukunpäältä. Sierra L @iS- ja Ford- merkit kampesin irti takaluukusta, tuli heti duunia hionta vaiheeseen.. Seuraavaksi pesin vähän puskureita, että päästään ensimmäiseen työvaiheeseen. Etupuskurissa oli halkeama, jonka pystyy tukemaan takaa ihan kuidulla. Olenkin miettinyt 13-vuotiaasta saakka aina 12 vuoden ajan, että minkälaista lasikuidun levittäminen on, sitä kun ei ole koskaan ennen tarvinnut tehdä. Toisaalta kai sen vaan hyvä (lain puitteissakin) koritöitä ajatellen oppia ensin hitsaamaan jonka jälkeen vasta laminoimaan kuin toisin päin :-)

Siinä on se elämän ensimmäinen lasikuitupaikka. Homma osoittautui yllättävänkin helpoksi, sekoitin hartsin epoksikovetteeseen, levitin sitä pensselillä halkeamaan ja perään itse lasikuitumattoa, taas hartsia, minkä perään mattoa.

Saman kuvion toistin maski repeämälle. Aikamoiset katkut kyllä tulee lasikuituleikeissä, joten ymmärrän hyvin hengityssuojaimet jos hommaa tekee leipätyönään, esimerkiksi veneiden valmistuksessa. Koska olen tehnyt kaksi kuitupaikkaa, voin tästä edes sanoa perus-Savolaiseentyyliin tietäväni kaiken laminoinnista ja sen saloista :-)

Varsinainen hinkkaaminen oli arvatenkin takakontissa. Ensin hankasin 120- paperilla, naarmuja sekä kitattuja kohtia. Joihinkin kohtiin täytyi pakkelia levitellä lisää. Näin teinkin. Kun pakkeli (nimenomaan lujana tunnettu lasikuitukitti) oli kuivunut, hionta jatkui taas. Lopulta paklatut kohdat alkoivat olla jouhevia. Seuraavaksi täytyi paperia hienontaa 180 karheuteen, jolla sain aiemmat hiontajäljet pois. Lopuksi hankasin koko luukun ja siiven 240- paperilla. Tämä kohta on valmis epoksipohjamaalille. Kittiin jäi ehkä huokosia, mikä ilmeisesti johtuu liiasta kovetteen käytöstä(?), mutta ihan ryhdikäs tuosta muuten tuli.

Itse cossu-maski pääsi työn alle siinä missä muutkin osat. Hion lohkeilleen huonon maalin pois kaikkialta mistä se vain lähti. Kuidutetunkohdan etupuolelle levitin taas pakkelia. Hetken päästä hioin jälleen. Tuttuun tyyllin 120-paperin naarmujen tasoitus 180:llä. Tähän homma sitten jäikin, sillä 240-paperi oli päässyt loppumaan, eikä sitä saanut sunnuntaina mistään.

Tuossa vielä kuva etupuskurista, halkeaman etupuolelle riitti omaan silmään pelkkä hionta. Pienen välisiivouksen suoritin tallissa, mutta huomenna jatkan taas. Tavoitteena on hioa puskurit ja maski mataksi. Yritän tässä samalla saada keksittyä keinon lisätä kuvat tänne webbiin, koska on ollut vähän ongelmia tilan suhteen palvelimella. Jos oikein hyvin käy niin huomenna ruiskin mahdollisesti epoksipohjat konttiin sekä muovitartunnat puskureihin. Kohti maalia, eikö vain?

8.7.2013 Ensi alkuun hioin puskurit 240- paperilla, jota ostin 4 metriä. Hioin myös luukun ja maskin vielä hienommalla 320-karheudella. Puskureistä ehdin jo rasvat poistaa, vaan muistin vasta tässä vaiheessä, että unohdin teipata yläosat. Muutama kirosana, teipit ja rasvan poisto uudelleen.

Siinä se on etupuskuri muovitartunnan jäljiltä. Takapuskuri näyttäää samalta, joten en ottanut siitä kuvaa.

Sitten täytyi leikkiä sitä kuuluisaa 80-luvun takatukkaa, ja sovelsin sekoitus pöntön epoksipohjamaalille. Kyllä, puhdistin sen hyvin liottimella. Asteikko kyljessä kertoo idean. Ainoa vaan, että maalia tuli vain tuohon vitosen kohdalle saakka, joten kaikki sekoitus arvot piti laittaa puoliksi. Onneksi olen hyvä jakamaan kahdella :-)

Viimehetken säätötoimenpiteenä tiivistin öljynerottimen liitoksen, ja kaadoin sekoittamani kovete-ohenne-epoksi-seoksen yläkannuruiskuun. Heti alussa ihmettelin, kun maalia tulee niin pienellä puhinalla, vaikka työpainetta melkein 3bar... Nostin kuitenkin pascalit neljän tuntumaan, ja alkoi ruisku toimia paljon paremmin. Huyndai itse suosittelee siis 3 baria. Lopulta luukku ja vasenlonkka olivat "epoksoitu".

Tuossa näkyy miten hyvin kyljen lommo peittyy jo tässä vaiheessa. Jäähän tuohon väkisin värivirhe, mutta ei huolta siitä sen enempää. Maskin maalaminen oli aika lailla Fia-Sko, olisi näemmä pitänyt hioa kaikki vanha (huonosti maalattu) maali pois, koska kuivuessaan alkoi epoksi lohkeilla... Sinänsä pikkujuttu, koska pystyn maalaamaan tuon jälkeen päin vaikka paukkopullolla, ja vedän vain muut myrkyt sitten ruiskulla, sen mitä niitä tähteeksi jää. Taas huomautan ettei projekti ole salainen, kuvien puutteesta huolimatta, mutta yritän ensi hätään saada ainakin PassionFord- palstalle jonkin sortin räpsyjä... Ruiskun pesin tinnerillä hyvin pikaisesti, sillä huomenna homma jatkuu taas, vuorossa hiontäväri.

11.7.2013 Vaan niin siinä kävi, että seuraavana päivänä ruisku oli jumissa! Tein paremmin puhdistuksen tinnerissä, ja annoin olla likoamassa keskiviikkon saakka. Tinneri alkoi jo suihkuta läpi, mutta kun laitoin hiontavärin ja kovetteen sekoitkuksen 5:1 suhteessa, niin jumittui saman tien! Trotonin ohjeessa mainittiin ohennuksen osalta 0-30%, niin NOLLA, joten käsitin ettei erillistä ohennusta tarvita. Ostin jo uuden, sitäkin heppoisemman ruiskun, mutta sain vihiä harrastepalstalta ohennuksen suhteen, ja kyllä akryylipohjainenmaali ohennetaan akryyliohenteella. Luonnollista eikö? Kantapäät alkavat siis olla vahvoilla, onhan niiden kautta opittu monta autoon liittyvää asiaa... :-)

Vika oli näin ollen ohenteen puutteessa, ja tänään sitä sain käsiini, joten suihke alkoi taas käydä tallissa. Vedin kaksi kerrosta tuota filleriä. Aurinko paistaa juuri talliin, siksi tuossa näkyy vaalea laikku keskellä konttia...

Puskurit saivat myös kaksi kerrosta filleriä. Ihmeen hyvin tuo halkeama peittyy, en kitannut sitä nimittäin lainkaan. Seuraavaksi täytyy siistiä ruiskunjälki 600- vesihiomapaperilla. Pintäväri kun ei peitä karhaa pintaa, vaan tuo vain virheet esiin. Samalla jännittää kuinka tuo halppissarjan yläkannuruisku toimii pinnan vedossa...

12.7.2013 Tallipäivä käynnistyi fillerin vesihionnalla karkeudella 600, ja sainkin vähän passattua epoksin appelsiinimaista ruiskujälkeä. Tiedoksi vain, että työpaine oli liian alhainen pohjamaalatessa, mutta sille nyt ei voi mitään, harjoittuluahan tämä on. Kasailin tinneri kylvyssä olleen ruiskun, ja se toimi hyvin.

Ohensin vesimassavärin (metallihohto) asiaan tarkoitetulla ohenteella 20% suhteessa. Kovetettahan tällainen väri ei vaadi. Pintävärin suihkin ohjeen mukaisesti aluksi ohuesti ja sitten peittäen. Saman toistin puskureille. Tässä välissä purin taas ruiskun osiin ja kylpemään. Värin kuivuttua mataksi alkoi 2K- lakan vetäminen, aluksi harsottaen, minkä jälkeen märkänä peittäen. Pinnasta tuli lopulta kiiltävä, vaikka aiemmin mainittu virhe pohjissa väkisin jättää jälkensä. Sävyero on selkeä, myönnetään. Silti olen itse tyytyväinen, kun muistaa millainen luukku on ollut viimeiset vuodet.

Puskurin maalaminen, yhtä lakka valumaa huomioon ottamatta, meni nappiin. Totta, paikallisten teini-tuning-poikien kauhuksi puskurin musta kuminen yläosa jää mustaksi ja kumiseksi! Tämähän on edelleen 80-luvun auto ja yhä kantaa nimeä" iS- replica" ;-) Maskin otan tuota pikaa työn alle. Tavoite on saada se huomiseksi maaliin. Josko maanataina pääsisi hitsaamaan puskurin kannakkeen, niin tiistaina auto olisi jo kasassa. Tässä on varmaan kymmenen kuvaa otettu auton työvaiheista, mutta lopulliset kuvat valmiista kokonaisuudesta laitan tänne, sillä keinolla että poistan vanhoja fotoja, väliaikaisesti.

13.7.2013 Maskin kanssa olikin sitten melkoinen savotta. Aloitin koko touhun 80- paperilla jota taisi kulua neljä arkkia, että sai kaiken paskamaalin pois.. XD Samalla kertaa kuidutin tuon toisenkin halkeaman. Odottelun jälkeen suoritin loput hionnat aina 320- karheudelle saakka. Koska epoksipohjamaali loppui jo alussa, sai kilikalipohja hoitaa sen viran. Sekin etu tuossa halppispohjamaalissa oli ettei vaadi filleriä väliin, ja pinnan saa veti heti kun kosketuskuivuus on saavutettu. Ei muuta kuin jatkamaan, tämän saa maalin jo lauantaina!

Ensin pinta, jonka kuivumista sai odotella ihmeen kauan.. Vähän ennen kymmentä pääsin lakkauspuuhiin, ja tänä päivänä maski näytti kuvanmukaiselta. Nyt vuorossa tallin siivoaminen, ja sitä työtä riittää... Pitää nimittäin pystyä paloturvallisesti hitsaamaan jo huomenna.

16.7.2013 Eilen sain jo hitsattua tuon puskurin kannakkeen ja lokasuojan liitoskohdan. Aikalailla kreivin aikaan huomasin puuttua tuohonkin korroosiovaurioon, sillä jos ruoste olisi ollut 1cm edempänä, olisi koko lokari mennyt vaihtoon! Vedin hitsit luonnollisesti päittäin, nyt ei notku enää etuloksu, ja hitsikin jää vielä puskurin alle. Kuvat ja kerronnan aikajärjestys eivät nyt täysin kohtaa, koska auto oli nipussa vasta tiistai-tallipäivän lopussa, mutta asiaan nyt. Kuskinupuolelta oli pikakiinnitys muovi jo särkynyt, joten sille puolelle sai mennä takapuskurista tuttu patentti, eli M8-pultti ja isot prikat. Kuten kuvasta näkyy, niin hämy-sumuvalot jäivät pois, eihän niille tule sähköäkään, ja tilalle taiteilin toisesta maskista revityn verkon jämistä race- tyyliset ilmanotot. Nyt huomautan innoittajana tähän olevan nimenomaan kilpa-Cosworth-Sierrat, joissa tätä näkee ainakin vanhoissa kuvissa. Turha siis rinnastaa tätä modia valtavirran tuning- soopaan! Maski päivttyi uuden värin myötä oikealla Ford- logolla edellisen tarran sijaan.

Takapääkin tuli kasattua. Paljon mustaa kumia, kasarihenkeä eikö? Siiventakaosa nyt jäi sitten korinväriin, joten saanen varautua tulevani OEM- harrastajien kolkkaamaksi lähiaikoina... :-) Sade sotki näiden kuvien ottoa, ja parempaa luvassa ihan tien päältä. Täytyy vielä tutkia lämmittimenpuhallinta, sekä yksiklemmari vaihtaa, vaikka nämä eivät nyt ajamista haittaakaan. Johtuen myös kolme päivän kesälomasta, pidän lomaa Sierrastakin, ja sunnantaina jatketaan taas kruisailua.

21.7.2013 Back to business, auton laitto jatkuu taas, lyhensin suosiolla kiskoon tulevaa bensaletkua, ja laitoin sellaisen klemmarin joka ei löysty. Koska tuo luukku näyttää kovin orvolta, löysi Ford- merkki vanhan paikkansa. Sierra 2.0- tekstin paluu on vielä vähän auki... :-) Onhan iS- ja Cosworth- malleissa kummassakin Sierra tehty vain tarralla, siksi juuri mietin josko jättäisi ilman jollei tule tosiaan tarraa laitettua. Tämähän on takavakaajaa vaille "aito" iS, mikäli verrataamme Mk1- versioon. Katselin vielä nesteet, ja sahasin auton taas käyntiin, helpolla heräsi. Valitettavasti en lähtenyt tänään tien päälle, johtuen liimatusta logosta, annan sen vielä kuivua huomiseen saakka. Ai niin unohtui mainita, että puhallin ongelma on toistaiseksi ratkaistu. Puhallin tosiaan pyöri väärään suuntaan! Itse moottoria ei saanut koteloon kuin yksin päin, mutta suoritin invertoinnin, nykyään kytkimen asento-1 johtaan moottorin maadoitukseen ja maadoitus etuvastuksen nopeuteen-3. Puhallin siis pyörii joko täysillä tai ei ollenkaan. Pieni sirinä puhaltamiseta toisinaan kuuluu, toivon mukaan en onnistunut telomaan akselia siipiä irrottaessa... Pieni homma toki vaihtaa tuo puhallin, mutta on parempaakin käyttöä 60 eurolle. Katsellaan ja kuunnellaan, mutta huomisaamuna olisi tarkoitus hakea Sierra tien päälle, ensimmäinen pysäkki Teboil.

22-24.7.2013 Ajelut alkoivat maanantaina suunnitellusti, vieläpä Teboilin kautta. Puolenpäivän maissa palasin rattiin, ja muutaman kantin jälkeen tuntuma autoon löydetty. Kuitenkin mukava päivä sai ikävän käänteen.. Olin jonkin aikaa pysähdyksissä ja lähdin tällä kertaa ihan rauhallisesti pois parkkipaikalta aikeena liitttyä kadulle, nopeus luokkaa 5km/h. Jouduin kääntämään vähän loivasti oikealle, vasen nurkka kävi vastaantulijankaistalla, harmi vain että kaistalla oli sitten joku!

Vastaan tulevan auton ovet menivät alaosistaan aivan luokille, ja lista näytti irronneen ovista. Nämä menivät liikennevakuutuksen piikkiin. Omat vauriot kuvan mukaiset. Lommo etulokasuojassa, maskiin halkeama ja pieni naarmu puskuriin. Jännä, heti kun kääntää Sierraa siten ettei perä luista, niin tulee ongelmia... Täytyy kai itsekin jälleen perään kuuluttaa paljon puhutta takavetoautojen "asianmukaista käyttöä" :-) Ajoin auton jo tallin suulle jatkotutkimuksia varten. Tiistaina motivaatio koheni taas ja hain auton ajoon ennen kuin taas alan tehdä remonttia. Maskin irvistyksen oikaisin ensitöikseni, pompahti mittoihinsa, kun väänsi yhtä kiinnikettä. Tänään oli sellainen päivä, jolloin mietin kannattiko lähteä tien päälle ollenkaan... Auto heilui kuin leka ihan helpossa risteyksessä, jonka ennemmin on ajanut kahvassa vaikka silmät kiinni. Onneksi en kolhaissut mihinkään, menee vain luotto omiin käsiin (tai ohjaukseen).. XD Sain auton takaisin talliin, ja aloin korjaamaan vauriota. Irrotin vasemman umpion, jonkä jälkeen pystyin vastapuolelta vähän oikomaan lommoa. Seuraavaksi hioin vekin karheaksi, ja levitin siihen lasikuitukittiä. Maskiin tein sen perinteisen, takapuolelle siis tuttua lasikuitumattoa. Hommasin jo eilen hienompaa muovikittiä, jolla viimeistelen tämän päivän touhut. Niin, hymy ei ollut herkässä maanantaina, eikä nytkään oikein savolaishuumori uppoa...

28.7.2013 Muovikitillä viimeistelyn ja hionnan jälkeen alkoi muoto taas löytyä. Huokosia tosin syntyi vieläkin kittiin, joten seuraavia kertoja varten täytyy vielä opiskella lisää. Maalaus tapahtui perjantai iltapäivällä. Käytin pohjana täyttävää pohjamaalia, jonka päälle saa suoraan ruiskia pintävärin. Onneksi purkki Jade Green Met- maalia oli vielä tallessa ja hyvin suljettuna.

Lauantaina kasailin keulan takaisin. Vaikka häivytys etunurassa onnistui on sävyero silti sen verran huomattava ettei tuosta ihan priimaa tullut. Parhaan tuloksen olisi saanut vaihtamalla koko lokasuojan sehän on selvä, mutta itselle kelpaa kuvan lopputulos. Samalla kun maski oli irti tulppasin kunnolla lampunpissapoikienletkut, koska eihän niille ole edes paikkaa maskissa. Autoa täytyy vähän pestä, kun on tuota pakkelipölyä... Toivon mukaan tässä oppii ajamaan huolellisemmin jatkossa?

30.7.2013 Otsikon mukaisesti on kahtena päivänä haettu itseluottamusta Sierran ratin takana... Ensin läheiseltä soratieltä ja tänään asfaltilta. Aiemmassa päivityksessä mainttu Maxin mutka meni taas ongelmitta kahvassa (kuten moni muukin paikka), joten ei ne "taidot" ole ihan täysin päässeet ruostumaan maalauksen aikana :-) Pientä tyhjäkäynnin horjumisvaivaa on ollut, kaiketi odotettu tulppien vaihto edessä, onhan niihin vuotanut öljyä ja viime syksynä seokset kaikkea muuta kuin kohdallaan.. Väliaikaisesti nostin tyhjäkäyntiä korkeammalle. Tiedän kyllä että se taas sitä talvella housuun kusemista, lämmittää vain hetken, mutta toimii tiläpäisesti. Ajan paljoudesta johtuen sain inspiraation asentaa Lidlistä ostetut muoviset lokerot tallin seinälle, ja lajitella pulit sekä mutterit niihin. Muutenkin tuli siivottua tallia. On sitten iskussa tulevaa ajatellen. Eilen tuossa Ford-Clubilla jo lipsahti, että tämä auto saattaa löytää uuden omistajan syksyllä! Olen myös tosissani, mutta haluan vaihdossa edullisen 3d Mk1 Sierran, joka liikkuu omin voimin. Perusmallista saa hyvitystä 500€ ja iS yms. erikoisemmat mallit voivat pudottaa hintaa tonnilla. Kyllä, kova into olisi aloittaa uusi projekti.

5.8.2013 Päätin taas palata omien johdotusten äärelle, paremman kipinän toivossa. Kuten tiedämme auton ollessa lämmennyt täytyy kaasua painaa ennen starttausta saadakseen sen käyntiin ilman pitkää sahaamista. Mieleen juolahti, että olisko kipinä heikko starttaushetkellä, koska silloihan virtaa on muutenkin vähän. Kaikki edellä mainittu kuullostaa aika luonnolliselta, mutta mennääpä asian ytimeen.. Puolanplussajohdosta olen haaroittanut herätteitä kahdelle releelle, ja ehkä eniten virtaa vievälle ECU:lle. On totta, että moottorinohjaus tarvitsee yhä "stand by"- jännitteen, KAM- virran lisäksi, mutta sen voi ottaa toisesta paikasta, sillä pääasia on virran tulo silloin kun sytytysvirrat ovat päällä. Tätä silmällä pitäen päätin hyödyntää kytkemäni lambdanreleen, joka siis vetää IGN- asennossa. Sen koskettimille tulee jo valmiiksi 1,5mm johdolla after market- sulakerasialta jännite, eikä lambda paljoa vie, joten paikka oli selvä. Diodi jäi luonnollisesti väliin, jotta lambda sammuisi. Sama rele ohjaa myös TFI- moduulin ignition power- nastaa. Edellä kuvatun muutoksen johdosta auto lähti käyntiin todella helpolla, eikä sitä tarvinnut pumpata kuin max. kolme sekuntia, ennen kuin kävi omin voimin tyhjää. Käytin koneen lämpöiseksi, sammutin, kokeilin 10 min. päästä uudelleen ja toden tosiaan lähti ilman kaasun painamista! Katsotaan nyt selvisikö "vika" tai pikemminkin ominaisuus... :-)

Lisäpitkät virittelin kuntoon, johdoille tein läpiviennit umpioihin, ja vaihdoin uudet H3- polttimot. Varoiksi vaihdoin uudet sytytystulpat (eli NKG APR6FS), mutta saattoi olla turhaa, koska kaikki neljä tulppaa olivat kuin korjausoppaan esimerkissä, vaaleankahvin ruskeita, karstattomia ja puhtaan näköisiä. Muutama juttua vaille valmiiksi jäi Sierra. No problem, tällä viikolla ajellaan vielä!

10.8.2013 Tietöiden ja tuon maavaran vuoksi en ole päässyt tallista ulkoilemaan, koska joutuisiin ajamaan varmaan 100km lenkin päästäkeni kylälle... Tämä antoi tietysti hyvän syyn pienelle huololle, mistä johtuen sain aikaiseksi höösätä yhtä pintaruostekohtaa läheltä apurungonkiinnikettä. Helman lähellä, siinä mihin pukki tulee oli myös ruostetta, joka oli jäänyt huomaamatta aiemmin. Valitettavasti tämä jälkimmäinen kohta ylsi helmaan saakka, joten ensi keväänä täytyy laittaa uutta rautaa tuohon... Seuraavaksi suihkin happophjan korroosion estoksi, ja käytin "jotain" pohjamaalia kosteussulkuna. Minulle neuvottiin käyttämään kyllä uretaanipohjamaalia, mutten tiedä mistä sitä lähteä etsimään, joten kelvatkoon tuo aiemmin käytetty menetelmä. Lopuksi laitoin vielä massa päälle, vaikka sen nyt joutuu helmasta keväällä pois raapimaan. Pitäisi vielä jaksaa pestä auto...

18.8.2013 Jaahas, en ole ehtinyt päivittelemään, mutta autolla on taas ajeltu niin sporttisesti kuin myös cruisaillen. Pesin luvatusti auton, ihan vanteita myöten, mikä siisti ilmettä huomattavasti! Kytkinremontin jälkeen huomasin, että vaihteensiirto ei ole ehkä niin sulava kuin aiemmin, ja epäilys heräsi onko siellä laatikossa tarpeeksi öljyä. Opas neuvoo kahta tapaa, joko proppuun saakka tai 10mm alle. Siksi ennen mitään ruuttailua päätin varmistaa asian sellaisilta jotka siitä tietävät. Monesta lähteestä varmistui, että piripintaan on täyettävä. Nostinpa auton tänään ylös, ja laitoin Mobilin 75w90 SHC öljyä, jota meni peräti 5dl! Ihan paikallaan oli tämä lisäys. Mitä nyt kämpälle ajelin sellaiset 20km, niin tuntui jo kaupunki pyörittelyssä sulavammalta vaihteensiirto. Josko täytyy muistaa vaihteiston olevan 80-luvun alun peruja, joten pykälät kannattaa panna silmään sporttiajossakin "Type9- tyylillä". Kivasti ne renkaat kirskuu risteyksessä, jos vihreävalo liian äkkiä syttyy... :-)

28.8.2013 Remonttia ei ole tullut tehtyä, mutta heitän nyt turinaa auton kasvaneesta suorituskyvystä. Viime viikolla tuli tehtyä jälleen huippunopeus kokeilu, ja sain mäkisellä ja kapealla Pielavedentiellä mittariin neulan hyppiessä lukeman 178-180km/h! Vauhti vaan hyytyi kympillä, kun tuli jyrkkä ylämäki vastaan. Todellinen nopeus lienee 170, mutta lisääkin olisi tullut jos olisin kiihdyttänyt aikaisemmin ns. suoralle tullessa, mutta täytyy ottaa huomioon se näkyvyys... Valitettavasti en tullut mitanneeksi GPS:llä todellista vauhtia, mikä poikikin ajatuksen. Kyllä, loin RaceCronoon pätkän Runnin soratielle, nimellä "runni s stage", joten nyt laitoin GPS.n päälle, ja eikun lentävällä lähdöllä baanalle! Sutien pääsin 3-vaihteella mittarin mukaan lähelle 120 ja kun nelonen oli silmässä näytti viisari jo 120:n parempaa puolta. Sitten täytyi jo hiljentää ensimmäiseen mutkaan. Tahkottuani lopun pätkän, pysähdyin ja aloin tutkia telemetriaa. Nopeimalla kohdalla vauhtia oli todellisuudessa 104,5km/h, mikä nopein vauhti yhdelläkään autolla jota olen soralla ajanut. Tietenkin hieman arveluttaa, ehtikö GPS mukaan, koska esimerkiksi maantiellä, mittarin 90 oli 80, joten voisiko virhe olla noin suuri vauhdin kasvettua 30:llä...? No jupinaksihan tämä menee, joten pitäydyn mitatuissa numeroissa. Koko sessio on muuten yhä ja edelleen puhelimen muistissa, ja voin tarvittaessa esittää telemetriaa, jos vaikutti kalajutulta.

Niin nyt näyttää siltä etten maltakaan myydä Sierraa pois, mutta uuden projektin haku on päällä. Mikäli Mk1 Sierrasta haluaa joku luopua, kannattaa ottaa yhteyttä!

2.9.2013 Aikani kuluksi pelastin siitä ei-toimineesta-alakerrasta kampiakselinsiimapyörän, koska on kaksiuraistamallia, niin sille saattaa olla käyttöä, jatkossa. Toki tähän täytyi TAAS lainata ulosvetäjä. Minulla ilmeisesti joku kohtalo olla ilman ulosvetäjää, sillä jos sellainen on se joko häviää, hajoaa tai muokkaan sen yhteen tarkoitukseen sopivaksi... Viimeisimmän ulosvetäjän elämän tarina oli muuttua silmälaakerinulosvetimeksi, mutta kun lopputuloksena siitä seurasi toimiva kytkin, niin olen tyytyväinen elämääni ilman ulosvetäjää :-)

Sierran mittari siirtyi jälleen uudelle tonnille, ja juuri äskeisen tunnin kaupunki session jälkeen alkavat oikeajalka ja kädet olla loppu, jarruthan tässä autossa onkin jo tehostettu :-)

10.9.2013 Eilen kävin hakemassa päästölapun jo valmiiksi, ja olinkin jo nostanut perusennakon vähän ylemmäs aiemmin, koska sitä laskin turhaan keväällä. Tänään lähdin liikkeelle, mutta ihmettelin kun lämpömittarin viisari lähtenyt liikkeelle. Tuosta syystä johtuen pysähdyin parkkipaikalle katsomaan on johto kunnolla kiinni, tosin se jäi katsomatta, koska öljykorkki oli poissa! Ajoin varovasti 20km tallille, ilman korkkia, eikä öljyä onneksi roiskunutkaan konetilaan. Se minne korkki on lentänyt on täysi arvoitus. Tämä on sitten kolmas osa, joka Sierrasta on pudonnut, yhden pultin ja pakoputkenkoristeulostulon lisäksi :-)

Hätä on suurin piirtein kuvan näköinen, koska talliperiltä löytyi OHC:hen käypäinen, uudenmallin korkki, jossa lähtö huohotukseen. Putsasin sen hyvin ensin. Seuvaavana täytyy jatkaa korkilta 12mm letkulla T-haaraan, jonka liitän nykyiseen huohotusletkuun, onhan sen päässä tuo kartiosuodatinkin... Huomiseen.

12.9.2013 Jeps, autolla ajeltu taas, uuden korkin kera, mutta tällä hetkellä yläkerran huohotus toimii väliaikapatentilla.. Löytyi siis omasta takaa pätkä letkua, jonka laitoin tuohon korkin lähtöön, ja letku tuettu nippusiteillä imusarjaan. Joten jos korkki lentää niin ei lennä kauas... :-) Vanha korkkikin löytyi oikean runkoaisan päältä, mutta se jää nyt varalle.

6.10.2013 Hengissä ollaan sekä Sierra että kuljettaja, tässä vaan ei ole tapahtunut mitään radikaalia, niin päivityset ovat jääneet vähemmälle... Osa harrastajista varmaan onkin huomannut että iS-replica oli toven aikaa myytävänä! Ford-Clubin palstalla ilmoitusta oli käyty katsomassa yli 300 kertaa, mutta yhteydenottoja ei kuitenkaan tullut, ja tulinpa itsekin toisiin ajatuksiin, ja Sierra jää nyt itselle, vaikka keväällä on tarkoitus aloittaa uusi projekti (selaan nettiautoa päivttäin...). Tämän lopussa olisi tarkoitus siirtää Borehammer maksulliselle palvelimelle, sitä kautta kaikki kuvat tulisivat näkyviin, eikä tarvitsisi miettiä riittääkö tila. Tämä aamupäivä aukenikin kivasti perä heitellen kun kadut olivat märkiä yön jäljiltä, mutta aurinko paistoi jo sopivasti, joten voin kai sanoa heränneeni oikealla jalalla tänään!

25.11.2013 Toivon mukaan jaksoitte rullata sivua tarpeeksi paljon alas, että osuitte oikeaan päivitykseen, varsinkin kun uudet kuvat näkyvät. Oletan nyt valtaosan päätyneen jo tälle uudelle palvelimelle, joten aloitetaan ensimmäisellä jälkiraportilla. Kyllä, Sierra sai leiman ja ilman yhden ainoaa huomautusta! Heti perään täytyy sitten jo kuiskata, ne kaksi asiaa jotka omatoimisesti kyllä korjaan keväällä, eli pieni ruostepaikka vasemassa helmassa ja se revennyt alapallonsuojakumi... XD Leima on myös tähän asti aikaisimmillaan haettu minun aikana, koska paperit tehtiin jo 4.11. Sen myönnän myös että desibelivaimennin säästi yhdeltä huomautukselta... Kamalalle kyllä kuullostaa vaimealla putkella tuollainen viritetty OHC, lähinnä tulee mieleen konevikainen Nissan Micra :-) Kustannussyistä otin samana iltana auton pois liikennekäytöstä. Talven aikana pitäisi taas jaksaa katsella venttiiliensäädöt, ja keväämmällä sitten se hitsaus sekä nesteiden vaihdot. Eipä enempää, mutta seurailkaahan taas sivustoa!

1.12.2013 Hankalista keleistä huolimatta sain aikaiseksi käväistä tallilla tutkimassa. Ensinnä tökkäsin virrat viikkoja sitten huoltamaani 300W halogeeniin, joka toimii taas sitten huhtikuun.. Katsoin auton alle vähän kummastuneena, kun näytti että oikealla olisi ollut jonkinlainen lammikko, joka kylläkin oli jo haihtunut pois. Jäähdytysnesteen pinta oli vajunut myöskin, sen jälkeen kun auto jäi seisomaan.

Alavesiletku näytti tältä, joten kai se nähtävästi vuotaa...

Syylärin päästäkin... Alun alkaen tarkoitus oli vaihtaa paisuntasäiliö uuteen, nutta nesteen haihtumisen syy taitaa olla vuotavassa letkussa. Onneksi pieni homma, ja samalla saa nesteet vaihdettua. Täytyy kuitenkin säätää venttiilit ennen tuota, ja tässä seuraan koko ajan säätä ja lämpötiloja, että milloin pääsee säädön tekemään ilman sormien jäätymistä...

Koska näin pienistä vioista kyse, mitä Fordiin tulee, niin tähän loppuun vielä fiilistely kuva. Huomenna muuten fiilistelyä luvassa ajopäiväkirjan puolella.

8.12.2013 Ajopäiväkirjaa en vielä päivittänytkään, mutta tänään alkoi olla sellainen fiilis, että tallilla voisi taas tehdä jotain. Pakkasta oli kyllä sellaiset kymmenen astetta, mutta ei se häirinnyt. Aloitin siis huoltolistan prioriteetti ykkösestä eli venttiilien tarkastuksesta. Tuttuun tyylin "kuumatjohdot" irti ja venttiilikoppa pois. Kaikki näytti terveeltä, joten varasin tutut Taunus- instrumentit lähelle, tein pizzalaatikosta tarkastuskortin ja aloin mittailemaan. Pakoventtiilit olivat kaikki onneksi 0,25 arvoissa, sinänsä hyvä koska niiden sääröruuuvit ovat ahtaamalla puolen, eli imusarjan reunalla. Kolmos- ja nelospytyn imuventtiileitä täytyy vain säätää pienempään suuntaan. Lähinnä viimeisen kanssa ähräsin muita työvaiheita pitempään kun onnistuin "hukkaamaan" säädön, ja sain ruuvailla kuulapäätä toven löytääkseni sen 0,2 raon. Kummatkin venttiilit joita säädin heittivät sen 0,05mm kun toleranssi on 0,03. Parasta kuitenkin oli se ettei yksikään välys ollut pienentynyt eivätkä venttiilit ole painuneet kanteen. Homma olisi ollut bueno jo tänään, mutta venttiilinkoppa jäi vielä kiinnittämättä, koska en ole tilannut uutta tiivistettä siihen. Täytyy kohta muutenkin laatia listaa Motonettiin, niin tulee samalla myös muut tarvittavat rojut.

12.12.2013 Tiiviste saapui eilen, ja tänään oli aikaa vastaavasti käydä ruuvamassa se kiinni rokkikopan kanssa. Latasin akkua vähän, ja koska keli oli sopivasti plussalla, käynnistin auton. Helvetin hyvällä äänellähän se kävi. Tallissa jossa yleensä yli kuulee mekaanisetäänet, en havainnut mitään epämääräistä. Melkein hiljaisempi kuin ennen.. Seuraavana luvassa on sitten tukivarren vaihto ja samalla aurauksen kohdistus. Se jää nähtävksi ehdinkö enää tämän vuoden puolella tekemään, tai jaksanko :-)

17.12.2013 Ja jaksoinhan minä. Purin suunnitellusti vasemman alatukivarren pois, ja irroittelin nätisti puslat siitä. Samalla silmäilin muut etupään pallonivelet, ja olivat kunnossa. Ainoastaan kuskin raidetangonpäänkumissa oli pinta naarmu, eli kumi ei ollut revennyt siten että rasvat karkaisivat. Sanotaan tätä nyt vaikka talvihuollon B-osaksi, jossa seuraava askel on uusi tukivarsi ja aurauskulmien kohdistus.

20.12.2013 Nyt menee odotteluksi... Tukivarsi ja niin ikään uusi alavesiletku ovat jo tilauksessa, mutta saapuvat (toivottavasti) jo ensi viikolla tai edes tänä vuonna. Idea on tosiaan vaihtaa vielä jäähdtysnesteet, olkoon se sitten vaikka talvihuollon C-osa, jonka jälkeen tämä lähtee pihalle ja toinen sämpylä sisään. Öljyt vaihdan keväällä ihan ulkona ja mitä helman ruoste kohtaan tulee, niin se ei näytäkään kovin pahalta, joten saa odottaa.

28.12.2013 Tyhjäsin jäähdytysnesteet tästä. Lohkon proppua sai ihmeen pitkän veivata auki ainakin kolmella eri tyylisellä varrella ja 18mm hylsyllä. Onneksi oli plussa-keli, niin sain samatien laittaa propun kiinni liimalla lopuksi tiivistäen. Nyt vaan odetellaan osia, että saisi talvihuolto B: ja C:n tehtyä.

6.1.2014 Osat saapuivat viime viikolla, mutta letku oli väärä ja pääsin siis vain tukivarren ihmettelyyn (kohtaan selviää käsite "ihmettely"). Kuvassa vasemmalla näkyvä vakaajanpusla oli työläs saada pois. Porasin siihen reikiä, vuolin puukolla ja lopuksi vielä porakoneen teräsharjakärjellä, että uretaanipusla voisi mahtua tilaansa. Näytti hieman siltä kuin kumipusla olisi vulkanoitu myös itse varteen holkin lisäksi. Sisäpäänpusla tuli ulos vähän helpommin.

Jotta kuvan tilanteeseen päästiin vaati näin loppiaisena paljon kekseliäisyyttä, aikaa ja hermoja/niiden rippeitä.... Heti alussa perinteinen höyläpenkissä puristus osoittautui toivottomaksi vakaajanpuslan kohdalla. Seuraavaksi etsin kiina-mallin-ruuvipenkin, jolla yritin saada puslaa tilaansa, mutta aina toinen reuna pomppasi pois, kun pusla alkoi väkisin mennä vinoon. Onneksi minulla oli jemmassa 3mm teräslevyä, jonka laitoin ruuvipenkkiin tukemaan puslaa suoraan, "one in a can", eli yksi sisässä. Vakaajanpuslan toista osaa (nämähän ovat kaksiosaisia) täytyi sisäänjäävästä päästä vähän viistää puukolla saadakseen sen menemään alkuun. Samalla teräslevy ja ruuvipenkki- prässillä tämäkin pusla meni lopulta tilaansa. Hommaa tosiaan hankaloittaa todella pieni ruuvipenkki ja se ettei penkki ole missään kiinni... XD Talliin kaavailtu työpöytä on edelleen suunnittelu asteella. Nyt kun vakaajanpusla oli paikallaan tässä yli tiukka-aukkoisessa-tukivarressa, jonka valmistaja on Delphi, täytyi saada itse holkki paikalleen. Kuten arvaatte on reikä pienentynyt siten ettei holkkia saa edes ruuvipenkissä uppoamaan. Tuhannen kerran oli taas hyvä mäihä, sillä Maxi-makasiini oli auki ja ostin sieltä 20mm HSS terän. Tällä porasin reikää isommaksi (silti holkkia pienemmälle halkaisijalle), ja holkki menikin tilaansa ihan höyläpenkissä. Tätä reikäähän uskalsi vapaasti ronkkia ihan levyseppähitsaajan toleranssien nojalla, kun ei vaiktua auraukseen tai camberiin... Palkinsisääntulevan pään hela meni sitten tilaansa kuin leffoissa, joten tällainen essee yhden puslan asennuksesta :-) Seuraava homma on tukivarren paikalleen heitto, joten jatkamme keskiviikkona.

12.1.2014 Tämä päivitys myöhästyi suunnitellusta... :-) Tiistaina aikaa meni jo siihen että vakaaja menisi puslan holkista läpi, koska itse holkin toiseen päähän oli tullut pieni painauma vasaran käytöstä johtuen. Vinkua kun ei ollut tietenkään käyettävissä (ei ole paineilmaakaan), niin täytyi yrittää hangata 13mm poranterällä. Saatuani sitten varren kohdilleen, ei sitä pahamaineista sisäpäätä saanut tarpeeksi syvään ilman kuormaliinaa.. Viikolla sattui yhtä ja toista, ja seuraavaan kerran homma jatkui tänään liinan avulla. Räikkää sai vääntää apuvarrella, jotta pultin saisi palkin takaa tukivarren sisään, kun tämä oli tehty piti vastaavasti saada pultin toinen pää ulos, mitä hankaloitti varren vinossa olo. Tunkilla ja hylsyllä varsi oli lopulta siinä asennossa, että pultti tuli läpi.

Siinä se nyt on. Delphi tukivarsi uretaanipuslilla. Kaikki oikeissa monenteissa ja pallonivelen suojakumikin oli ehjä kun katsoin :-)

19.1.2014 Asensin Ebay:n kautta tilamaani alavesiletkun, merkkiä Gates ja koodi 3510. Uskomattoman työlääksi voi mennä kahden klemmarin kiriminen 22 asteen pakkasessa... Tulevalla viikolla olisi tarkoitus kaadella nesteet sisään, ja muutenkin laitella auto käynti kuntoon taas.

23.1.2014 Jatkui taas maanantaina, kun kaatelin nesteet järjestelmään ja eilen vastaavasti ruuvailin eturattaat takaisin jotta sain auton alas pukeilta. Nyt vaan odotellaan seuraavaa lauhaa päivää, että viitsii autoa käynnistellä ilmausta silmällä pitäen. Olen myös vakavasti harkinnut uusien talvirenkaiden ostoa. Tiedättehän mitä se meinaa...?

26.1.2014 Suunnitellusti ulkona tallista, ja kaikki toimii.

16.2.1014 Oli sopivasti aikaa niin vaihtelin tähän talvikiekot alle, ja tarkastelin kaikkea muuta myös. Ja kuinka ollakaan sain illalla tietää ettei minulla sitten olekaan kyytiä työpaikalle, niin näistä asetelmista Sierra lähti ajoon. Rekisteriote ei ole edes vielä saapunut, mutta eihän se menoa haittaa :-) Ajopäiväkirja jatkaa...

3.4.2014 Vaihdoin tähän öljyt ja suodattimen. Öljyiksi tuli Mobilin 10w40 semi-synteettiset. Suodattimeksi tarvike osa merkkiä Hengst. Tällä kertaa asiat menivät suunnilleen kuten piti, vaikka pihalla kovassa tuulen puuskassa homma tulikin tehtyä. Samalla kertaa vaihdoin tähän kesärenkaat alle. Koeajolenkin kävin heittämässä. Kuvassa tietysti korostuu likaisuus ja sävyerot... :-S Tuleville päiville on luvattu hieman (taka)talvista säätä, mutta onpahan ainakin kesärenkaat vaihdettu alle :-)

8.4.2014 Lambda on näyttänyt jo pitkän aikaa ihan omiaan, ja myös apukuskinjalkatilan alta kuuluu voimakas pakoääni (putki vuotaa), joten ajattelin että kirii laipan ja kalibroi varoiksi lambdan uudelleen. Laipan kirinkin jo, mutta sama raaka ääni kuuluu apparin puolelta. Tutkin sitten ihan käsikopelolta putkea edeten laipalta kohti pakosarjaa, hitsit olvat kaikki kunnossa, mutta putkista toinen ennen Y-haaraan tuloa oli revennyt poikki! Enää ei tarvinnut miettiä äänen lähdettä, mutta päätin ajella vielä maanantain, tuli testattua kytkintäkin takanakkien kustannuksella... :-) Tosiaan, tänään päätin paneutua asiaan. Tämä remontti sujuu nyt sellaisessa back-yard-built- hengessä, koska talli on varattuna itse projektile, niin homma tehdään kirjaimellisesti takapihalla. Ensimmäinen huolen aihe oli ajosiltojen puute, jonka sain korjattua improvisoimalla, kuten kuvasta näkyy :-)

Hetken ruuvaamisen jälkeen satsi oli pois konehuoneesta, ja vaurio entistä selvemmin tutkittavissa. En saanut aikaiseksi vielä laitella hitsauskonetta kuntoon, mistä johtuen tein lähinnä alustavaa työtä. Valkeasta Sierrasta vapautui pakosarjan ns. downpipe, josta katkaisin korjauspalan tähän. Tuin peltisatsin jo "jigiin", jonka virkaa toimittaa niin ikään yksi OHC:n pakosarja. Lankaa ja suuttimia on, täytyy vaan viitsiä hitsata osat yhteen...

9.4.2014 Virittelin ensinnä Esabin toimintaan, tällä kertaa 0,6mm langalla, ja säädin suojakaasun virtausta huomattavasti pienemmälle kuin aiemmin, CO2:n tapauksessa riittää hyvin alle 5l/min virtaus. Putkeen nyt tuli jonkunsortin sauma, mutta parempaan pitäisi jo pystyä, pääasia ettei putki vuoda. Irrotellessani tulpanjohtoja tieltä, niistä kaksi meni poikki... Eipä tuo mitään, monta kuukautta asunnollani on odottanut uusi tulpanjohtosarja, sisältäen myös puolanjohdon, joten sain hyvän syyn vaihtaa nekin :-) Unohtui vielä mainita, että maanantaina siirsin sytytysmoduulin johdon takaisin puolan plussaan, niin ei ole kahden releen takana... Auto tuntui koko matkan kylälle todella pirteältä, nyt vaan en tiedä kuinka paljon vaikutti pakosarjan korjaus (alavääntöön) ja minkä verran tulpanjohtojen uusiminen...? Toisaalta mitä väliä, kun kurvailu sujuu näin puhdikkaasti :-)

12.5.2014 Suojakaasupullo on täytettävänä, joten turistaanpa "iiässän" kuulumiset. Heti alkuun heitetään aina ne huonot tai huono, koska eihän tätä päivitetä jos kaikki toimii :-) Parkkipaikalla kävi siis se perinteinen, että auto kävi 2 sekuntia ja sammui, eikä käynnistynyt uudestaan. Kuulin heti ettei bensapumppu pyöri. Ensin katsoin releen, joka oli ihan hyvin kontaktissa, ja sen jälkeen toisen helpon vaihtoehdon, sulakkeen. Käytin sitä irti, oli aika hapettunut ja vääntynyt myös. Laitoin sen paremmin takaisin, ja bensapumppu pyöri taas!

Kuten tiedättekin OHC-moottorille se riittää, joten matka on jatkunut. Kuva on otettu tallin pihalla, tallista löysin yhden jemmaan jääneen 30A laattasulakkeen (kyllä näitä pitää ostaa lisää!) ja vaihdoin sen bensapumpulle. Niin jotain turisen myös suoristuskyvystä, otin jälleen kerran GPS:ssää apuna käyttävän Racecronon avulla 0-100 vedon... :-) Nyt alla siis keärenkaat. Lähdössä renkaat kiljahti vähän, kaksolle vaihdoin rajusti ja sillä mentiin lähellä rajoitinta ja lopulta kolmosella (joka sekin kolauksella pesään) vähän yli sadan. Nyt tuli sitten itselle aihetta hymyyn, nollasta tasan sataan, tasan 10 sekuntia! Tehdas lupasi tälle autolle 10,5 sekuntia ihanteellisissa olosuhteissa, joten parannusta on tullut, se miksi alkuperäisen iS-Sierran aika ei mennyt rikki johtuu varmasti pidemmästä perävälityksestä, mutta oikeaan suuntaan on silti menty.

Toivon mukaan joku jaksoi lukea tämän lopun, eikä vain vahingon ilon valossa tuota alkua...?XD

13.5.2014 "From the west side to the east side, trough the windows I´m looking up", vai mitenkä se menikään... Joka tapauksessa tie on tänään maistunut Sierralle yli sadan kilometrin verran, ja mittarikin pyörähti uudelle tonnille. Tuhat kilometriä on tullut ihan muutamaan viikkoon! Tämän päivän pisin baana nieltiin käymällä Iisalmessa. Kuvan taustalla näkyykin legendaarisen Eteläntien Nesteen yhteydessä oleva Scan burger- kyltti, ja tuolla kävin haukkaamassa perinteisen pekoniburgerin. Minulla oli kuitenkin ihan oikeatakin asiaa tähän pikku pitäjään. Lähdin Iisalmen autoalaan (joka on Esabin jälleenmyyjä), ostamaan uusia kaasusuuttimia, ja ohessa kysyin tiedustelu mielessä mitä mahtaisi maksaa spiraali C170 Origo- koneeseen? Tavara löytyisi jopa hyllystä ja hintaa 10 euroa, joten pakko-ostos-tilanne painoi jälleen päälle. 5-tiellä kävin poistamassa karstoja, ja ajelin Kiuruveden keskustan kautta tallille, vaihtamaan uuden spiraalin. Vaan uusi oli pitempi kuin vanha, ja hetken aikaa kupli, kunnes löysin MXL-polttimen manuaalivihkon (oli tallessa, ihme ja kumma), jossa neuvottiinkin lyhentäminen. Kun kolvi oli taas kasassa, säädin syöttöpaineen uudestaan. Nyt odotellaan suojakaasua. What could possibly go wrong...?!?

19.5.2014 Nyt jälkiraporttina se juttu joka kaikkia vahingoniloisia kiinnostaa eniten, eli lauantain tapahtumat... :-) Ajoin auton lämpimäksi ja annoin kumin laulaa oikein pitkältä, tämän jälkeen kiihdytys kakkosella ja 5 tonnin kieppeillä alkaa kuulua outo sirinä alhaalta/kytkinkopan suunnalta... Sama toistuu kolmosvaihteella. Ensinnä mietin, mikä sieltä oikein hajosi, kun kytkin kuitenkin pitää ja auto kiertää paikallaan rajoittimeen saakka, mutta vedossa alkaa ongelmat. Kaiken lisäksi moottori kävi niiin kuumana (ei kuitenkaan punarajalla), että paisuntasäiliön ylivuoto letkutiputti vähän nestettä. Koneen jäähdyttyä tutkin nesteet, jotka olivat kunnossa ja oikean värisiä. Laitoin koneen käymään korkki auki, eikä tullut suihkulähdettä. Sirinä kyllä muistutti sitä naulaavaa ääntä parin vuoden takaa, joten alkoi epäilys kyteä onko perusennakko liian aikaisella, ja alkaa oireilemaan vasta helteellä? Ennakoahan tuli nostettua syyskuussa eikä sen koomin kovin lämmintä ole ollut, kunnes lauantaina sitten. Pudotin lampun kanssa katsellen ennakon vähän alta 12 asteen, koeajolla vika poistui heti! Vielä tänäänkin vetää 2-vaihteella rajoittajaan saakka ongelmitta ilman sirinää/naulausta. Jännä kuinka ulkolämpö vaikuttaa asiaan, sillä en itse keksi muuta syytä, kun jakaja ei pystyy koskaan pyörimään itsestään vastäpäivään (aikaistaen ennakkoa).

Ja kaiken toimiessa, täytyy julkaista ihan kokonaiskuva kone(en)tilasta nykyasetuksilla. Säädin vielä sunnuntaina tyhjäkäyntiä korkeammalle Siwan parkkipaikalla. Pitää varmaan harrastaa jatkossakin tätä parkkipaikka säätelyä, niin saa esitellä tuota "voimapesää" ohikulkijoille :-)

11.8.2014 Laittaa se vaan tämäkin auto yhä kuskinsa remontoimaan... Ekan kerran minun aikana auto vuosi bensaa ja oikein reippaasti ö-suodattimen päälle. Äkki vilkaisulla oletin että suutimen o-rengas vuotaa, mikä muukaan se voisi olla, kun tuo on systeemin ainoa kuminen kohta...? Sopivia tiivisteitä ei vain löytänyt, joten purin yhdestä varaosa suuttimiesta ehjemmän tähän ja taivuttelin suuttimenklippiä painamaan suutinta tiukemmin kiskon uumeniin. Kun kaikki oli taas kasassa, vuoti bensaa yhtä kauheasti, mutta vikä olikin suutinkiskossa itsessään! Tarkalleen ottaen paluuputken ja kiskon liitos vuosi. Ja onneksi löytyi myös varaosa tukki, joten kasasin suuttimet ja johtosarjan siihen, jonka johdosta on nyt kaksi päivää jo ajeltu. Jos tässä nyt jotain tuli uutta todistettua, niin ainakin se, että bensakiskokin on kuluva osa Fordissa :-)

15.9.2012 Auto tällä hetkellä liikennekäytöstä poistettuna, mutta se antaa hyvän syyn perushuolloille, jo näin syyskuussa. Termostaatin koppa näkyi vuotavan jo ihan kylmällä koneella, joten tiivisteiden lisäksi aion vaihtaa ehjän kopan, mutta viimeinen muistikuva ylimääräisenä pyörineestä termarinkopasta on kahden vuoden takaa, joten mahtaako olla enää tallessa...? Tongin varaosalaatikot kaikki, lopulta myös rautaromu saavin, tuloksetta. Meinasin jo poistua tallilta, kun epäilin myyneeni kopan yhden kannen mukana, kunnes katsoin yhtä pahvirasiaa työpöydällä, eihän se nyt siellä voi mitenkään olla, paitsi että...

...sieltä se löytyi! Putsailin sitä, ja totesin hyväkuntoiseksi. Huomatkaa venttiilinsäätösessiota odottavat työkalut...

Ajattelin syventyä loppuviikosta taas tähän autoon, ja tosiaan venttiilien tarkastus ensinnä, sitten vasta tämä termostaatti, johon vaihdan vain uudet tiivisteet, koska itse termari on uusittu kaksi vuotta sitten, vieläpä Ford- original. Tällaista nyt enimpään remontin nälkään.

17.9.2014 Venttiilinkoppa ja muutama muu asia irti, jonka jälkeen mittasin kaikki kahdeksan, säätää ei tarvinnut yhtäkään! Kaikki välykset olivat kunnossa. Homma oli jäädä odottamaan, mutta kun venttiilikopantiiviste löytyi 4 eurolla paikalliselta Fixukselta, kasasin rojut takaisin. Samalla kertaa muutin bensanpaluuletkun asiallisemmaksi, kun siinä oli ennen tuo 180 asteen mutka, johtuen paineensäätimen asennosta, mikä juonsi siitä että painemittari ei mahtunut muuten olemaan. Nyt kun ei ole koko mittaria käänsin mokkulaa 180 astetta ja letku tulee suoraan kuten pitääkin. Tiedä vaikkei joutuisi tukki niin kovaan jännitykseen jatkossa... Huomenna virtaa akkuun ja käynnistelemään.

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor