Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Svu 14 Sivu 15

Sierra Mk1 -84 "iS- replica"

OSA 5.

24.5.2009. Sunnuntaina tein pikaisen reissun paikallisen halpahallin ruuviosastolle, ja etsin sopivia kappaleita omaan ulosvetäjään. Silmiin osui lokero, jossa lojui erikoispitkiä muttereita. Nappasin niitä mukaan muutamaa eri kokoa, kun en ollut varma pultin M- koosta. Nuo kyseiset kummastukset kantavat sitten nimeä jatkomutteri. Oppia ikä kaikki... :-) Ideana oli saada pyöräytettyä pultti kerran tyhjänä, joten kiersin ensin jatkomutteriin erään toisen lyhyen pultin, minkä jälkeen kiersin jatkomutterin sisältävänsä pultin kanssa tasauspyörästön pultin kierteille. Vaikka homma ei ollutkaan varsinaista juhlaa, ulosvetäjäni korkkasi.. Samalla pultin kierteistä tuli sileät. Puidessa mieleen alkoi tulla aikeita apurungon irroituksesta ja auton paalamisesta...! Seuraava konsti tuotti sitten jo tulosta, pysykää siis tarkkana. Momenttiavain oli pitkä vartisin 1/2" vääntiölle tehty räikkä, joten se sai toimia apuna aukaisussa. Pultinkannan mataluuden sekä nuljaantumisvaaran vuoksi asetin muovipussin hylsyn ja kannan väliin. Se osoittautui helvetin hyväksi keinoksi! Sain otteen, pultin pyörähdellessä tyhjää. Aloin koputella pulttia ulos tilastaan vasaralla ja laitoin väliin katkenneen pultin. Pian kävi niin ettei kumpikaan keppi enää liikkunut, eli yhden jumittuneen sijaan minulla oli kaksi jumittunutta pulttia! Pyöritellessäni niistä toista, keksin ottaa lenkkiavaimella kiinni sen varresta, jatkaen edelleen pyörittämistä, pitkän nilkuttelun pätteeksi sain molemmat tangot pois paikoiltaan. Vaikein osuus takana, seuraava vaihe jäi alkavalle viikolle...

Tiistai aamuna löysäsin myös kardaaninlaipan, tiukassa oli sekin. Napamuttereita en saanut vielä auki, koska se tulee vaatimaan että otan Sierran alas pukeilta.

31.5.2009. Sierra lepäsi tassuillaan ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen! Kokonaiset kymmenen minuuttia... Kiireen vilkkaa siirsin työkalut ja tietenkin vadin pois auton alta. Tämän jälkeen tunkinkäpälä etupalkin alle, keula ylös, pukit pois ja sama juttu taakse, tietenkin perämurikasta tunkaten. Voimahylsysarjani pääsi tositoimiin, eikä 41mm hylsyn ympäröimällä napamutterilla ollut mitään mahdollisuuksia. Auton nostin ylös välittömästi, alken ihmettelemään jarruja. Rummut lähti iloisesti irti. Niitä heittänyt missään nimessä menemään. Eihän vanhoista urittuneista rummuista mitään rikkauksia myydessä saa, mutta koneistamalla uskon saavani niistä hyvät osat seuraava mahdollista projektia varten. Tosin ensin täytyy iS-replica saada ajokuntoon, ennen kuin edellä mainutta seuraava Sierra tontille saapuu.. Napa putosi käteen, siirtyessäni irroittamaan laakeripesää. Pesä tuli pois paikaltaan niin ikään, vaikka kolme pulttia katkesi tilaansa XD Jarrukenkien ja -nesteen kanssa sotkemiseen en vielä ryhtynyt.

5.6.2009 Purin vasemman jarrun, ottaen kengät pois paikoiltaan. Jarruputkea en saanut millään irti jarrukilvestä, joten nappasin sen erilleen tukivarren liitännästä, pääsinpä samalla leikkimään jarrunesteen kanssa. Remontin päätteeksi nykäisin vetarin irti ensin perästä ja pujottaen ulomman pään tukivarren aukosta pois (vaikka pitäsi muka tulla koko akseli vetämällä pois). Aamulla meinasi homma tyssätä lyhyeen kun oikean puolen napa ei tullutkaan vetämällä irti. Avuksi otin tietenkin ulosvetäjän, mutta sen jalat olivat nivelmallia, eivätkä näin ollen pysyneet navanlaipalla... Muutaman huokauksen jälkeen palasin tallille, ratkaisten ongelman nippusiteillä! Narautin pari sidettä per sorkka estämään luiskahdusta, ja napa putosi lattialle. Loppu meni ihan rutiinina. Sunnuntai aamuna koitti taka-akselin purku revohkan loppurutistus, perämurikan irroitus. Aloitin nilkuttamalla alemman pitkänpultin pois, muut pultit lähtivätkin paikaltaan ilman sen kummempia sadetansseja. Pian alkoi näyttää siltä, että tunkin voisi vapauttaa murikan alta. Kävikin niin että apurunko meinasi tulla mukana. Hain äkkiä avuksi vähintään 30 vuotta vanhan saksitunkin ja toisen nostimen Omegan peräkontista. Suoraan sanottuna en vieläkään päässyt jyvälle jälkimmäisen toiminnasta, mutta ainakaan länkirauta ei kolahtanut lattiaan... :-) Perä putosi sitten tilastaan, ollen silti tiukasti kiinni kardaaninlaipassa, jossa ei ollut yhtään pulttia.. Yritin avata liitoskohtaa meisselillä kammeten, tuloksetta. Vasaran kopautus laipan reunaan vapautti liitoksen, ja homma oli paketissa.

Hivutin tasauspyörästön varovasti lattialle. Tähän saakka epäilin ettei öljyä ollut lainkaan kun sitä ei valunut ulos vetareita pois ottaessa. Pienen kallistuksen aikana huomasin ilokseni olevani väärässä :-) Illalla järjestelin tallia työkalujen osalta. Merkkailin myös osia, niiden alkuperän mukaan. Ja tosiaan sain taas halogeenin pelittämään :-)

Vasemman puolen loisteputki- ja ledivalaisin kaksikko ei ollut tulitikkua kummempi valonlähde. Ensinnä mainittua jouduin jopa hetken aikaa etsimäänkin, vaikka melkein istuin sen päällä! Seuraavana luvassa on tukivarsien ja jousien irroitus, jonka jälkeen alkaa kasaaminen erilaisine konversioineen. Kesäkuun puolella täytyy haalia kasaan vielä runsaasti osia, mikäli auto tulee heinäkuussä ajoon. Ainakin madallussarja iskunvaimentimet mukaan lukien pitää laittaa tilaukseen asap. Rakentelu jatkuu taas sunnuntaina, aivan "uudessa valossa".

Uusi valo, uudet käänteet. Tukivarret piti seuraavaksi saada pois, arvaatka vain kävikö sekään helposti? Paljon tapahtui viimeisen vajaan kolmen viikon aikana, ja taka-akselin vaihdon edistämiseksi, suoritin tiettävästi Ford Sierra- malliston kriittisimmän työvaiheen, joka on jaetulla ykkössijalla takakaarten vaihdon kanssa. Vielä en kerro mitä, mutta sen kuitenkin, mistä kaikki lähti liikkeelle. Heti aluksi tuli selväksi ettei tukivarren uloimman pultin luo mahdu räikkäväännin. Päätin käyttää apuna 19mm lenkkiavainta, jonka toiseen päähän laitoin M12 mutterin ja pultin, joka toimi jatkoliitoksena toiselle avaimelle. Terävä viritys, ja mutteri putosi lattialle. Tein samat taiat toiselle puolelle, mutta tukivarren läpi mennyt pultti ei liikkunut edes vasaralla.. Tiedän, se pitää saada pyörähtämään tyhjää edes kerran, ennen kuin toivottu sivuttainen liukuminen voi edes tapahtua.

18.6.2009 Tukivarret yhä ja edelleen kiinni, mutta pyörähdys kylillä tuotti tulosta. Matkaan tarttui osaa uuteen koneeseen, jarrusatulat ja Apollo- alakeskus :-) Hyvän, onnistuneen kaupanteon, ja rennon torstai illan tiimoilta heräsin kärppänä varikolle. On käynät selväksi kuinka tämän auton kanssa kohtaa kaiken, joten päätin tehdä sen mikä monelta jää tekemättä. Apurongon isot koriin menevät pultit ovat pahamaineisia, ne katkeilevat ja korkaavat, ei hyvä. Kokeilin aluksi vasenta puolta joka aukeisi lyhyellä lenkillä... Toinen puoli vaati pidemmän varren, jonka momenttiavain tarjosi, kevyesti aukesi sekin pultti. Saatuani iskun vaimentimien yläpäät auki, länkirauta oli lattialla!

Nyt ollaan Ford- harrastuksen valaisemia, sillä Sierra on nyt taka-akseliton.

Hyvän näköinen apurunko, oikein massattu, katsotaan kuinka käy. Järki kertoo ettei noita tukivarsia voi alle laittaa.

Ja siinä se olemattomuuden Nirvana. Tänne pitäisi sitä voimaa saada, eikä ole voimansiirtokaan pahasta... Tutkin sitten sunnuntaina vasenta runkopalkkia, nähden siinä ruoste pilkkuja, ajattelin senkin pieneksi hommaksi.

22.6.2009 Harmitti, kun piti ensiksi laikata pois tieltä, ihan ehjää peltiä. Massoja pois raapiessa alkoi näyttää pelottavan pahalta.

Palkin ulompaan peltiin oli märehtynyt ihan kunnon reikä. Aukon ympärykset hioin tietenkin kirkkaalle pellille ja paikan saumat hitsasin vielä ulommas kovaan peltiin, tuttua kauraa siis. Taaksepäin mentäessä hitsasin vielä yhden paikan palkkiin, jäljestä tuli kaameaa, kun pilli ei kunnolla mahtunut ahtaaseen väliin :-/

Päivänvalo pilkisti takana matkustaville vielä yhdestä löytyneestä reiästä. Hitsasin sen huolella umpeen, niin takapenkkiläisten housut pysyvät kuivina edes silloin kun mennään hiljaa... Kemppauksen ohessa tilasin reilun setin alustan osaa Iisalmen autoalaan, perjantaina tulikin jo soitto että tavarat voi noutaa. Hintaakin oli yli auton alkuperäisen arvon verran XD Muotoilin kannakkeen tieltä poistaamaani peltiä varten ja näytin sille migiä. Ennen viimeisen lipareen asennusta suihkutin kaksi kerrosta sinkkiä.

Pystyosan saumoihin olen tyytyväinen, eikä tuore sinkki näkyä pahenna. Korjauspaloissa oli kantoa niin vähän että htisisulasta tuli niin siisti kuin halvalla Gerniläisellä pystyy tekemään. Lopuksi muurasin viimeisen muotoilemani laataan kiinni, päälle sinkit ja odottamaan massausta. Toistaiseksi en ole massapurkkeihin kajonnut. Mömmöt olen päättänyt suihkia vasta kun kaikki hitsaukset on varmasti tehty. Fordin myyjää kävin tenttaamassa apurungonpuslien ja pulttien osalta, pitäisi kuulemma osien saapua tulevana perjantaina. Tilaus piti tehdä ihan kuningaskuntaan saakka. Tukivarsien puslat tilaan Rallyracelta, ne ovat mallia polyuretaani. Perämurikasta kävin irroituttamassa laippaan katkenneen pultit, ei maksanut mitään. Puslia vaille olisi kasaamisen aloitus, saatuani ne tontille alkaa konversio kohti matalampaa alustaa ja kutosenjarruja!

Koska tukivarsienpultit eivät vieläkään auenneet, päätin ottaa käyttöön kokonaisuudessaan nelikon akseliston (pois lukien laakeripesät). Kelkassa näkyi jonkin verran pintaruostetta, mikä tarkoitti höösäämistä rälläkällä ja sinkkimaalilla.

Hiekka- tai lasikuulapuhallus olisi voinut käydä helpommaksi, mutta työn ilo on iloa puhtaimmillaan...

Ruosteen pieksemisen ohessa, tuli ajankohtaiseksi poistaa vanhat puslat. Suositusten noudattamana ostin M12 kierretangon, prikkojen ja mutterien kanssa. Niin puslan ulos- kuin sisäänvedossakin kierretanko omaa pääroolin. Mitä ympärille kootaan riippuu tekijän mielikuvituksesta. Heti en jaksanut rueta hitsaamaan, joten laiskuuttani käytin peräkoukunkannaketta ja hirrenpätkää ulosvedossa. Vääntämisen päätteeksi helat siirtyivät historiaan. Huomatkaa myös puhtaassa työssä rallihistoriaa kunnioittava lippis :-)

Hylsyksi purettu takakelkka, alkoi näyttää siistimältä, kun jopa numero ja Ford- logo paljastuivat ruskon alta. Ei muuta kuin sinkki pintaan.

Würth- pullon kilistessä tuli valmista jälkeä. Seuraavaksi suihkutin enää mustan akrylli- kerroksen. Melkoinen vaiva ei-2wd Cosworth raudan kunnostukselle. Parkkipaikalla toki jätetään mainitsematta "ei 2wd", Cosworthin edestä...

6.7.2009 Soittoa ei Fordilta tullut mutta kävin siitä huolimatta vierailulla Delta- autossa. Laatikko löytyi hyllyjen välistä. Odotusten mukaiset pultit ja kaksi apurungon ja korin välistä puslaa sisältäen. Muutaman päivän päästä heitin kolmoset ylle ja ryhdyin valmistamaan sisäänvetäjää. Peräkoukunkannakkeessa oli jo valmiina 12 millin reikä, joten siitä lähdin työstämään "haarukka"- osaa.

Hyvässä kuin huonossakin mielessä palkki oli vahvaa. Laikalle se ei tehnyt hyvää.. 25 vuotta vanhat ruosteet tulivat pihalle samalla. Liitospinnat hioin kirkkaaksi, jonka jälkeen kannoin hitsauskoneen käden ulottuville. Palkin paksuuden vuoksi käänsin virrat täysille ja tuplasin langan syötön. Saumasta ei tullut millään kestävää, lanka loppui ja Gern lakkasi toimimasta... Epäilin lämpösuojan/sulakkeen lauenneen. Ihme kyllä näinkin halvassa koneessa, suoja olikin automaattinen, ja palautui koneen jäähdyttyä. Halvallako ei muka saa hyvää? Palautin vanhat asetukset, loppui rätinä ja alkoi sauma kestää.

Haarukasta tuli valmis, ja tein kahdesta päälekkäisestä 10x10cm pellistä osan puslan alle jakamaan painetta. Pelkkä prikka saattaa repäistä puslan. Kuva kertoo parhaiten työkalun idean. Vaikka en peräkärryä vetele, niin mielestäni autossa on hyvä olla koukku :-) Sitten aloitin monen harratajan manaaman puslien vaihdon. Pudotin puslat kuumaan saippua veteen ja sivelin mäntysuopaa apurungon pintoihin. Kokeillaan. Haarukka pysyy hollilla onnistuneiden mittojen ansioista, ja veto kiristyy. Pian kuului kimpoava ääni, puslan ja alapään mutterin lentäessä pois! Kierretangon kumpaankaan päähän ei saanut mutteria kierrettyä, joten totesin sen korkanneeksi paskaksi! Kaahasin ärräpäät mukana Maxi-makasiinin, ostaen kolme tankoa, jos korkkaa useampikin... Takaisin tontille ja uutta yritystä. Alas ruuvasin jatkomutterin, välttääkseni korkkaamisen. Pusla käytännössä pomppasi paikalleen. Oman epävirallisen kellon mukaan vaihtoon kului 5 minuuttia puolta kohden. Näin siis ensikertalaiselta, kokeneet saavat tulla perässä :-)

17.7.2009 Tein akselin nostoa alustavan homman, ja asensin käsijarruvaijerin paikoilleen, meni (melkein) heittämällä kiinni. Ainoa puunamisen kohde oli vaijerin kiinnitys kahvaan, homma paljastui liian yksinkertaiseksi monimutkaisesti ajattelevalle.. :-) Edes Alfamer ei anna ohjeita vaijerin asennukseen, joten ne löydät täältä . Edellä mainittu vaijeri täytyy vaihtaa, koska levyjarrujensatuloiden kiinnitysnaruun on erilainen kuin rumpujarruissa. Kun kaikki osat kauan odotettua konversiota varten, pyörivät tallin lattialla, voin vain odottaa lupaavaa huomista.

18.7.2008 Aloitin hikipisaroita tuottavan operaation kokoamalla tukivarret. Laakeripukit mallia V6- Scorpio, tempaisin paikoilleen 4WD- cossun varsiin uusin pultein, kirien ne 60 newtoniin. Seuraavaksi asensin vetoakselit pesiin. Toisen akselin ulmomman nivelen kierteet menivät sileäksi, kun vein ne aiemmin viikolla paikalliselle pajalle avattavaksi, ei ihme etten itsekään saanut niitä auki... Hätä ei ole tämän näköinen, vaan se on mallia V6- Scorpio. Toisin sanoen eräs diileri myi minulle myös ulommat vetonivelet. "Pikkulaippaperien" vetoakselithan käyvät aina ristiin, kuten Scorpio, 4WD Cosworth, XR4x4 tai ABS, ne ovat kaikki 7 tuumaisia. Perän tempaisin kiinni uudelleen puslitettuun apurunkoon, Fordin alkuperäisillä pulteilla. Tukivarsissa oletan olevan hyvämaineiset uniballit, minkä vuoksi en näe järkisyytä vaihtaa tilalle mitään muuta. Nosto sai luvan alkaa. Ensin apurunko hivuttaen lattialla kohdilleen, iso hallitunkki keskelle, nostoa ja pikkusaksitunkkeja molemmille päille. Saatuani länkiraudan hollille, aioin sujauttaa tukivarret kiinni. Eivät ne vaan menneet, eikä siellä ollut edes joustakaan paikalla. Akselin osat pois Sierran alta ja jäähylle. Muutin suunnitelmaa päättäen koota koko akseliston ennen sen paikoilleen laittoa. Vasentukivarsi meni helposti paikalleen, vaan vetoakseli ei mahtunut enää väliin. Rullamitan kanssa tutkittua selveni että VASEN vetari on LYHYEMPI kuin oikea. Pikaisesti navat irti kiinapommiulosvetajällä nippusitein tuettuna, swap, ja johen rupesi sopimaan. Illan päätteeksi klo 23.00 ripustukset koottuna.

19.7.2009 Sunnuntaina piti laittaa haisemaan. Pistin kolme paneelia lattialle, yksi keskelle ja kaksi sivuille joiden päällä liutin koko akseliston suurin piirtein kohdilleen. Sujautin keskimmäisen paneelin alle ison hallitunkin ja kampesin siltä kohdin perän käpälän päälle. Ei paljoa paksuillakaan käsillä nostella ryömintäasennosta, yli sadan kilon osakokoonpanoa. Saksinostimia sekä hirrenpätkiä asetin reunoille nostaen tunkilla keskeltä. Vasemman puslan ns. pilli osui korinreikään mutta pitkä apurungon kiinnittävä pultti ei ottanut kierteilleen. Päättelin koko hoidon olevan takakenossa, mutta ylemmäs tunkkaaminen ei auttanut. Siirryin oikealle puolelle, missä sain "pillin" osumaan korinreikään, jopa pulttikin meni kierteilleen. Takaisin vasemmalle, pusla oli nyt suoremmassa, eli tässä oltiinkin oikeankenossa, pultti siis kiinni täältäkin päästä. Lopuksi prässäsin takakannakkeenkin korin tuntumaan ja sujautin uudet original- pultit reikiinsä. Viimeistelin päivän jobin momenttiavaimen kanssa, laitten myös kardaanin laipan perään. Samalla kokeilin kardaanista veivaamalla välystä. Lopputulokseen olin ällistynyt. Aiemmin (geometrian termejä käyttäen) akselin ulkokehän väljäliike oli ainakin kolme senttiä, mikä selitti kolahtalen ja ravistuksen revityksissä. Nyt tuo liike oli luokka muutama milli! Ehkä sitä keskilaakeria ja ristiniveltä ei tarvitsekaan vaihtaa...

Siinä se! Nelikonakseli paikallaan kaverina kaikkensa antaneet tunkit.

Lisää silmänruokaa. Kuvassa tehokaksikko Lesjöfors -40mm jousi ja Kyb Gas-A-Just kaasuiskari. Uusi vaijeri odotta jarrusatulaa...

Tältä pitää voimansiirron näyttää! Tasauspyörästö viskolukolla. Uudet peräöljyt täytyy lisätä lähiviikkoina, propun sain auki kuusiokoloavaimella ja vasaralla XD

Hyvä että rakennettiin uusi ovi talliin, niin tuli tuota puutavaraa omaan käyttöön. Seuraava steppi tulee olemaan jarrujenasennus ja etupäänmadallus. Pultit satuloita varten on jo ostettu ;-P Ja se tämän kaiken tarkoitus..? Niin kuin aiemmin sanoin, tulee monta kärpästä yhdellä iskulla tällaisen remontin päätteeksi. Takapyörien camber- kulmat suoristuvat cossuntukivarsilla, taakse saa levyjarrut ja lukko takaa vetävienpyörien pidon liukkaalla. Joskus todellakin kannattaa vaihtaa 7"- akseli toiseen 7"- malliin. Tallin järjestys kukoistaa jälleen. Moni miettii voiko tällaisesta tallista valmistua hyvä auto, mutta tekeehän ne kännyköitäki Nokialla... :-)

Takalevyt heitin paikoillensa ensitöikseni ja ryhdyin asentamaan satuloita. Ihmettelin satuloita ja uusia paloja hetken aikaa ja pääsin jyvälle niiden toiminnasta. Toki putsaisin satulat ensin pintttyneestä kurasta. Palat menivät paikoilleen, jonka jälkeen ruuvasin satulan laakeripukkiin (pultteina 12.9 lujat 25x10mm mallit), vaan satula ei mahtunut menemään kiiinni. Vempain irti ja syytä etsimään.

Kuvassa näkyvät kumiset "haitarit" pitävät sisällään tapit. Juurikin noista tapeista toinen liukui, mutta toinen törötti liian ulkona, minkä vuoksi satula ei mennyt kiinni. Sain kyseisin tapin kuitenkin pyörähtämään ja napautin sitä kevyesti vasaralla sisään. Ongelma ratkaistu! Siiryin seuraavalla puolella, siellä ainoastaan mäntä piti pihdeillä kiertää sisemmäksi, jotta palat mahtuivat levyn ympärille. Käsijarruvaijeri meni tiloihinsa pitkän ryömimisen jälkeen. Näiltä osin takapään jarrukonversio oli valmis.

Jotta auto saadaan 40mm lähemmäs mannerta, kävin etupään pyörätuennan kimppuun. Tuossa vaiheessa asennusta odottivat etujouset ja iskarit. Pyörät irti ja tutkimaan. Vanhat levyt olivat epäilemättä vaitikunnossa. Palanlevyinen ja usean millin syvyinen ura kulki levyssä. Otin satulat pois kammeten kylmän viileästi levyjä vasten irti. Vetäsin levyä, mutta se ei heilahtanutkaan. Vasarasta ei sen kummemnin ollut apua. Lopulta tuttava lainasi todellä järeän ulosvetäjän. Useaan kertaan levy murtui reunoiltaan, mutta saatuani sorkat jäljelle jääneen keskiosan ympärille, se irtosi pyörännavasta. Neljässä osassa... XD

Tuosta tuskin enää on seuraaviin projekteihin. Samat temput piti tehdä toisellekin kiekolle. Kun jarrut oli edestä purettu ryhdyin irroittamaan ns. tolppia eli etujousitukia. Avasin olkatukien pultit ja hakkasin vasaralla kumpaakin neljä senttiä alaspäin. Suositellaan, että olkatuen korvakkeita levitätään hieman, mutta jokainen voi ajatuksen kanssa miettiä kuinka valarautaisin korvakkeita pystyy meisselillä levittämään... Iskunvaimentimen pompautin lopullisesti pois isolla 32mm lenkkiavaimella. Ihmen tiukassa olevat yläpäät sain auki ja tolppa löysi itsensä tallin lattialta.

Nippusiteestä voi päätellä, ettei sähköasentajan koulutus ole mennyt hukkaan :-) Käsityönä tehdyillä puristimilla vanha jousi irtosi mukavasti, saaden tällä tavalla jousilautasen ja muut tärkeät osat talteen. Uuden tolpan kokoaminen sujui helpommin, koska lyhyttä jousta ei tarvinnut sen kummemmin puristella. Pylvään sain paikoilleen korin ja olkavarren väliin käyttäen "prässinä" hallitunkkia.

Kovin kauniilta uusi vakio iskari ei näytä, mutta ajaa asiansa vallan mainiosti ensi alkuun. Eihän sitä tiedä, vaikka tulisi vielä säädettävät iskarit tähänkin autoon... Tontitus Sierran osalta on tässä. Saatuani eteen jarrut, alkaa muun auton kasaus ja viimeistely. Jarrujen kanssa valitettavasti vielä offset ongelmia.

Sain vihiä Ford-Clubin foorumilta, että nelivetokutosen (XR4x4) ja takavetokutosen (XR4i) etulevyn korkeudessa olisi eroja. Halkaisija on molemmissa levyissä sama 26cm, mutta korkeudessa onkin 4 millin heitto, joka nimenomaan vaikuttaa offsettiin. Sunnuntaina palatessani tallille nappasin rullamitan käteen ja otin mitat. Takavedon levyssä korkeuden tulisi olla 58mm ja nelikossa 53,5mm. Tuo korkeus mitataan siis asettamalla levy vaikka pöydälle makaamaan, ja mitataan väli tasosta laikan keskiosan ylimpään kohtaan. Ensin otin mitat vanhoista laikoista, kalibroidakseni lukupäätteen :-) Uutta ihmetellessä totesin sen olevan mallia 4WD, ei ihme ettei yltänyt satula olkatukeen! Maanantaina karautin Iisalmen Fixukselle, ja vaihdoin levyt oikeanlaisiin, samalla tilaukseen meni uusivesipumppu. Kyllä, tähän iänikuiseen kaasaripataan. Tulin siihen tulokseen, että Sierra on nyt saatava ajoon, joten ruiskukoneen asennan kun budjetti sen paremmin sallii. Vaikka autoon vuosi sitten vaihdoin kylmemmän termarin, nousivat lämmöt aina pysähdyksissä. Syyksi sihen epäilen laiskaa pumppua, joka ei jaksa työntää vettä tarpeeksi voimakkaasti. Uskon tulevan remontin mahdollistavan asentaa jälleen kuumempi termostaatti koteloon saadakseni koneen lämpenemään ajallaan, kuitenkin siten ettei se ylikuumene.

18.8.2009 Osat tulivat perille sovitussa ajassa. Jarrut kantoivat merkkiä Foster ja pumppu mallia aero´ porto´ las espanja.. :-)

19.8.2009 Suihkin myrkyt jarruihin poistaakseni varastointirasvan ja heitin tavarat paikoilleen. Työ kävi vääränkädenhommasta, kaikki istui, eivätkä jarrutkaan laahanneet. Perjantaina päädyin jatkamaan VIELÄKIN kesken olevaan jakopään remonttia. Visko, vesipumpunhihnapyörä, ja ja jakokoppa olivat poissa käden käänteessä. Jätin jäähdytysnesteet valumaan siksi aikaa kun kävin ruokaostoksilla...

Vati täyttyi tuona aikana nesteestä. Tempaisin pultit auki, otin letkut pois, siirsin laturia sivuun ja nykäisin pumpun irti. Tutkin lohkon pintaa hetken aikaa ihmetellen, mihinkä vanha tiiviste jäi..? Myöhemmin huomasinkin sen tulleen pois pumppuun tarttuneena.

On niissä eroa. Vanhempi noista siirtyy samaan Hall of fameen apurungonpuslien ja pilkottujen levyjen kanssa :-) Toivotaan loppua lämpöongelmille. Katsoin tiivisteen tarkasti kohdilleen, sillä yhdessä reunan aukoista kulkee pieni vesikanava. Lämmittimenkennolle menevää letkua lyhensin puukolla muutaman sentin kun pää vaikutti kovin akneiselta. Muut letkut uusinkin jo aeimmissa remonteissa, joten ulkoiset vuotomahdollisuudet toistaiseksi eliminoitu. Pumppu meni hyvin tilaansa, minkä jälkeen ryhdyin kasaamaan puoliksi purettua jakopäätä. Mietin välillä jättäiskö jakokopan pois tuning- syistä, ainakin jokainen tyttö kostuis parkkiksella kun konepellin jättäisi auki :-) Iltaan mennessä kone päätyi taas kasatuksi. Launatai meni eripaikkojen kiristyksiä tehdessä, ja vain tukivarret jäivät kirimättä. Ennen hämärän koittoa näytin vähän migiä ensimmäiselle paikalle. Lopulta kiertelin kaikki saumat läpi koriliimakerroksella.

23.8.2009 Suojaisn jarrulevyt muovipusseilla ja iskarit sanomalehdellä, ettei massaa roisku niihin. Ennen kello kuutta, kaikki hiotut ja hitsatut kohdat oli massattu, sinkit ja pohjamaalit ruiskittu sisä- sekä pintapelteihin.

JATKUU sivulla 6

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Svu 14 Sivu 15

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor